Lordi

Elentharus wrote:

Joni Master wrote:

Ilman Lordia tuskin olisin SO.:n fani ja ikinä kuullutkaan koko bändistä ja fanittaisi sitä tai vaikka olisinkin kuullut niin tuskin kuuntelisin...

mun mielestä toi on todella typerää. siis onhan Lordi minuakin SO.:n löytämisessä avustanut, MUTTA vaikka en tietäisikään Lordista mitään ja vaikka joku kaverini olisi kertonut minulle SO.:sta, niin samalla tavalla mie siitä tykkäisin. Siis, miksi tykätä bändistä vain jonkun toisen yhteen takia? SO. on SO.

Voi Vattu,ton Jonin kaa!!!Mun mielestä SO.on maailman paras bändi.Lordi hyvänä kakkosena.Mutta kyllähän mäki voin vaikka tänää lopettaa tykkäämästä Lordista(No en nyt kuiteskaa!).Ja silti tykkäisin SO.sta ihan simona!Että sillee...

PARAS!! :D
Juuh, Euroviisujen jälkeen aloin fanittamaan ja kovaa. Rakastuin heti kaikkeen: Musiikkiin, sanoituksiin, jäseniin sekä tietysti ulkonäköön
Tietysti tuli hankittua levyt, julisteita ja vaatteita. Eli yhdellä sanalla sanoen: tykkään!

Pakko myöntää nyt että kyllä Lordi on tainnut musiikillisesti mennä toiseksi SO.:n taakse, mutta koska en omista SO.:n levyjä (musaa kyllä sen sijaan) Tai mitään muuta offical tuotteita niin Lordi pysyttelee vankasti 1.sijalla.

Juup, Euroviisujen ansiosta aloin Lordia fanittamaan. Niiden musiikki on vaan niin upeaa kuunneltavaa, ja jäsenten puvut ovat hienoja.

Lordi on se toinen lempibändini SO.:n lisäksi. Valitettavasti niin tynnyrissä kasvoin, että fanittaminen alkoi vasta Euroviisujen jälkeen. Vaan eipäs sille mitään voi. Tykkään Lordista tosi paljon. On keikoilla tullut käytyä ja Lordi-tavaraa hommailtua ja näin poispäin. Lordissa viehättää se ulkonäkö ja musiikki. Musiikki kuitenkin enemmän. Ensimmäisenä tietenkin sitä ulkonäköä katseli, kun bändin näki, mutta en minä sitä olisi alkanut fanittamaan, ellei musiikki olisi kolahtanut.

Lempijäsentä Lordista en osaa sanoa. Se on vaihdellut ja vaihtelee hyvin paljon. Jokainen monsteri on omalla tavallaan mahtava. Loppujen lopuksi kaikista eniten varmaan Mr. Lordia ihailen. Se on kuitenkin suurimman osan on tehnyt ja tekee. Siis puvut ja musiikit ja kaiken. Lisäksi herralla on niin fiksuja mielipiteitä ja jotenkin osaa samaistua siihen. Vaan jos ajattelee lempijäsentä siltä kantilta, että ketä ihkuttaa, niin silloin se taitaa olla Kita. Vanhoista jäsenistä eniten miellyttää Kalma. Sillä on niin mahtava puku. Vaan en osaa päättää, kenellä Lordilaisella on hienoin puku. Kaikki puvut on hienoja ja myös niin erilaisia, etten niitä osaa vertailla keskenään.

Suurella innolla odottelen Lordin tulevaa levyä ja kaikkea muutakin.

Ketkäs ovat ostaneet Lordin uuden levyn? Mitäs olette pitäneet? Mikä on paras biisi? Onko parempi vai huonompi kuin edelliset levyt? Laittakaa biisiarvostelut jos jaksatte ja ootte ostanu levyn. Ja nii minkäs version ostitte?

Minä olen ostanut, ostin heti ku ilmesty ja kuunnellu oon monesti jo. Ja ostin siis Digipackin jossa mukana pahvimaski joka on paras!!
Ja huippu levy on! Maailman paras levy tällä hetkellä mun mielestä. Joten parempihan se silloin on kuin muut levyt Lordilla.

Ja paras biisi on Girls Go Chopping koska se alkaa hienosti Introsta ja siinä on hyvä soolo, en kyllä muista edes nyt miten se meni x) Ja se on muutenkin kova biisi. Maailman paras biisi ehkä tällä hetkellä...en oo varma.

Toisiksi paras on Dr Sin Is In. Siinä on toooooooodella hyvä soolo ja hassu kohta siinä soolossa. Ja hieno kertsi.

Kolmanneksi paras on sitten Raise Hell In Heaven. Hassu koska on semmoinen nopea, ja hiano soolo/soolon jälkeinen jutzsga. Huonoa on että kertosäkeistö on peruskomppia rummuilla.

En jaksa muita biisejä alkaa kirjottelemaan tähä, ette jaksas kummikaa lukee joten siinä se oli Cx

Latukkajalka wrote:

Ja ostin siis Digipackin jossa mukana pahvimaski joka on paras!!

Se on sitten Digipak, ei Digipack.

Juu ihan ok levy, ihan nopeimmat rallit eivät niin minuun iskeneet, melodinen kama on enemmän miun mieleeni. Suosikkibiisejä...The Devil Hides Behind Her Smile ja Monsters Keep Me Company, muut on sitten ihan ok, lukuunottamatta Man Skin Bootsia ja Raise Hell In Heavenia, en tykkää. Bonusbiiseistä olisi saatu paremmat biisit levylle noiden korvaajiksi minun mielestäni, bonareista suosikit ovat ehkäpä Dead Bugs Bite ja Hate At First Sight, kaksi muuta tulevat sitten niukasti perässä. Mutta kokonaisuutena hyvä levy, muttei mitenkään erityisen yllättävä, tosin hyvät levythän tunnistaa siitä etteivät ne heti iske, ajan kanssa tämäkin levy alkaa avautua, toivottavasti...

Tästähän kyllä jaksaisi jauhaa vaikka miten paljon. Lordin uuden levyn rynnistin ostamaan heti ilmestymispäivänä. Ostin digipakin ja Suomi-version. Pahvimaski on oikein hieno kyllä. Rakastuin levyyn jo kaikkien ennen aikoja julkaistujen klippien ja biisien perusteella enkä todellakaan pettynyt, kun kokonaisuudessa sitten lopulta kuulin. On ehdottomasti yksi lempilevyistäni. En osaa arvioida, onko se parempi kuin muut Lordin levyt. Ehkäpä.. En uskalla sanoa mitään, koska jokainen levy on kuitenkin omalla tavallaan se parhain ja itselleni läheisin. Get Heavy jotenkin on aina iskenyt eniten, mutta Monsterican Dreamia taas tuli yhteen aikaan kuunneltua joka päivä useita kertoja samalla kansilehtiä ihaillen. Että jotenkin se on aika läheinen levy itselleni sinänsä. Arockalypsellakin on toki monia loistavia kappaleita ja näin pois päin. Vaan tuossa levyssä itseäni ehkä häiritsee se, että kappaleet jotenkin jakautuvat omassa päässäni ryhmiin. Kaikki singleiksi valitut kappaleet tuntuvat olevan melkeinpä peräkkäin, joten etenkin siitä tulee semmoinen vaikutelma.

Mutta Deadache. Mahtava levy. Nyt laiskottaa sen verran, etten jaksa jokaisesta kappaleesta erikseen arvosteluita vääntää. Parhain kappale levyltä on ehdottomasti Deadache. Siinä on hyvä tarina, hyvät sanat ja kappale itsessään on loistava. Etenkin tässä kappaleessa ja muutenkin tällä levyllä kuuluu ihanan selvästi Kitan taustalaulut. Ja siitähän minä tykkään todella paljon. Hienoa, että Deadachen seuraavaksi sinkuksi valitsivat. Itse veikkaan kolmanneksi sinkuksi Evilyniä. Saas nähdä sitten aikoinaan, menikö veikkaukseni oikein.

Ehkäpä itseäni miellyttää toiseksi eniten Monsters Keep Me Company. Siinä on hienot sanat ja ja kaikki. Osaanpas hyvin perustella. Nooh, se vaan on mahtava kappale. Evilynistä samoin tykkään todella paljon. En oikeastaan ole ihan varma, kumpi näistä kahdesta kolisee itselleni paremmin. Aika tasavertaisia ovat päässäni. No apua, en tiedä. Onhan näitä mahtavia kappaleita tällä levyllä. Missing Miss Charlene ja Devil Hides Behind Her Smile ovat kanssa jotain niin loistavaa, etteivät sanat riitä.

Oikeastaan helpompi sanoa ne kappaleet, jotka eivät niin paljoa kolahda. Huonoin on ehdottomasti The Rebirth Of The Countess. Siinä ei vain iske se ranska. On se parantunut kuunneltaessa, mutta ei silti vieläkään iske. Biisi alkaa todella hyvin ja olin aika täpinöissäni, kun kuulin 59 sekunnin klipin. Ajattelin, että onpas hieno kappale. Mutta, kun kuulin kokonaisena, tuli vähän pettynyt olo. Olisivat valinneet edes jonkun eri tyypin puhumaan siihen.

Hmmh.. Oikeastaan en muita levyn kappaleita huonoiksi miellä. Bite It Like A Bulldogissa on vähän se ongelma, että se tuli kuunneltua puhki silloin, kun se julkaistiin. Mutta silti se on viime päivinä taas soinut päässä aika kiitettävästi, vaikka sen saatan joskus levyn kuunnellessa skipata yli.

Girls Go Chopping on kyllä kanssa hyvä kappale. Siinä kertosäe on jotenkin niin veikeä. Muutenkin sanoitukset ovat aika mahtavat.

No joo, en sano muista kappaleista mitään, ettei mene tämä viesti aivan mahdottomaksi ihkuttamiseksi. Vaikka sellaiseksi se taisikin mennä..

Deadachei on suomi ja digipak ja tänään tuli Monster Magazine sarjiskin

Albireo wrote:

Se on sitten Digipak, ei Digipack...

No hö, monsterboardilla jotkut sanoo digipack. Huijareita ovat!

Mäkin ostin sen levyn (taai no sain) heti ilmestyspäivänä. Olen pitänyt siitä kyllä luonnollisesti, mutta ei se ole silti vielä iskenyt ihan täysillä, vaikka olen kuunnellutkin sen monia kertoja. Esimerkiksi joistakin biiseistä kuten Man Skin Boots, Dr. Sin Is In ja Hate At First Sight, en ole saanut paljoa irti.
Lempibiisini lienee tällähetkellä Monsters Keep Me Company, Deadache ja Evilyn. Ja The House. Ne ovat mielestäni ne menevimmät, mutta varmasti suosikkini vaihtuvat vielä. Inhokkeja ei kauheasti ole, mutta The Devil Hides Behind Her Smile:n alku/välisoitto on epämukava.
Verrattuna edellisiin levyihin, tämä on ehkä hiukkasen parempi. Vielä en osaa sanoa mitään, niin uusi tämä levy on. Enkä jaksa nyt laitella biisiarvosteluja, ehkä joskus sitten..

Latukkajalka wrote:

Albireo wrote:

Se on sitten Digipak, ei Digipack...

No hö, monsterboardilla jotkut sanoo digipack. Huijareita ovat!

Tuosta nyt voi käyttää kumpaa termiä tahansa. Ihan virallisia molemmat, ja molempia käytetään. Tuo digipak varmaan on vain "suomalaisempi" versio digipackista.

Mutta itse levystä sen pitemmittä jaarituksitta totean vaan; on se valtavan hyvä levy. Varmaan parasta Lordia ikinä, soundiltaan ainakin. Suosikkeja on vaikka kuinka monta, mutta erityisesti Missing Miss Charlenesta pidän. Tai, oikeastaan kaikki ovat eräällä tavalla suosikkejani paitsi Raise Hell In Heaven, ja Bite It Like A Bulldog, vaikka nekin ovat erittäin hyviä. Levyllä ei ole mielestäni ensimmäistäkään täytebiisiä, ja kokonaisuutena se onkin varmasti paras Lordin levy.

Zana wrote:

Latukkajalka wrote:

Albireo wrote:

Se on sitten Digipak, ei Digipack...

No hö, monsterboardilla jotkut sanoo digipack. Huijareita ovat!

Tuosta nyt voi käyttää kumpaa termiä tahansa. Ihan virallisia molemmat, ja molempia käytetään. Tuo digipak varmaan on vain "suomalaisempi" versio digipackista.

Digipak taitaa olla ihan virallinen nimitys sille, mutta samalla tavalla on myös Digipack, katselee esim. vaikka Levykauppa Äxän sivuilta niin joka tuommoinen albumi siellä on digipak merkinnällä, joka toinen digipack : D Samoin erimaiden Wikipediat, joissain se on digipak, joissain digipack, eli ihan makuasia kuinka sitä nimittää, itseni mielestä se on kuitenkin Digipak koska Deadache Digipakin kannessakin on tarra, jossa lukee Digipak.

Phahaaa, en ees jaksanu lukee kaikkee mitä kirjotitte, on nii pitkää tekstii. : D
Mut joo, en oo ostanu. Ostan ehk sitte ku löydän sen jostai enintää 7:llä eurolla tai jotai, sit kuuntelen kerran, ja sit se menee Lordi-kokoelmaan pölyttymää. Nyt en jaksa heti sitä ostaa ku en kuitenkaa sitä kauheesti kuuntele, ja rahaa on muutenki menny siihe ku kävin viimeks stadis shoppailee, ja koht meen taas, ja ostin äskettäi leffan ja dimmu borgirin levyn, ja ois tarkotus koht käydä ostaa se yks eminemin levy.
Sen yhen ainoon biisin perusteella mitä ny Late Night with Conan O'Brienissä kuulin, ni iha hyvä levy varmaa on, sitä samaa tuttuu kamaa. Mut en jaksanu pahemmin innostuu ku en Lordiin enää nii kiintyny oo, muuten ku välillä vähä keräilymielessä.
Et jaah..

Noin viikon ilmestymisen jälkeen sain hommattua lopulta levyn itselleni, suomiversiollisen eli The Housella höystetyn painoksen. Ja sen ehdottomasti halusin, kun olin Monsterboardilla lukenut kauhutarinoita siitä kuinka saksaversion pahvikansien tarrateipit tuhoavat koko kannen. : P No ei vaan, sen The Housen takia sen nimenomaan ostin, todella mielenkiintoinen biisivalinta kun on.
Myönnän olleeni aluksi järkyttynyt Lordin uusista maskeista, ja muutaman sekunnin ajan ajattelin etten osta uutta levyä ollenkaan. Mutta nyt jo kun silmä on tottunut niin ihan komeiltahan ne näyttää. : D Suurimmalta osalta ainakin, Amen ja Awa ovat ainakin todella siistejä nykyään. Kita ja OX olivat aluksi jotain niin järkyttävää mun silmille mutta ei tartuta nyt siihen...

Niin siitä levystä. Deadache. Se on oikeasti Lordin paras levy. Odotin kovin paljon sitä "uutta" Lordia mitä lupailtiin, eikä levy nyt todellakaan siltä osin mitenkään kylmäksi jättänyt. Se "uusi" Lordi kyllä miellytti todella paljon, lempikappaleita on Missing Miss Charlene ja Monters Keep Me Company. Levyn parhautta todella. Ja onhan siellä muitakin loistavia, melkein koko levy, siksi on ehkä helpompi sanoa mistä en pidä.

Ensinnäkin, Evilyniä en ymmärrä sitten yhtään. En tajua mikä siinä on, Lordin slovarimaiset biisit on aina ollut niin helmiä levyllä. Kaunis kappale se on, ja muutenkin ihan jees, en vaan tajua mitä niin ylitsepääsemättömän hyvää useimmat siinä näkee. Ehkä livenä sekin kuulostaa aivan erilaiselta, pitäisi päästä kuuntelemaan. Toinen mistä en ole ihan vakuuttunut, on The Ghosts Of Heceda Head. Se on ehkä sitten se levyn täytebiisi, mikä ehkä valitettavasti löytyy mun mielestä tältäkin levyltä. Mun varmaan pitäisi luukuttaa sitä biisiä niin 24/7 että oppisin tykkäämään siitä. Kolmas valituksen aihe vielä, nimittäin Raise Hell In Heaven. Olen niiiin ärsyyntynyt jostain syystä siihen kertosäkeeseen. :'D En vaan jaksa jostain syystä niitä "Rock The Hell Out" -tyyppisiä huutoja. Livenä ne on kivoja yleisönhuudatuskohtia, mutta mä en saa niistä mitään kiksejä.

Muuten sitten täysin kympin arvonen levy, eihän siitä muuta voi sanoa. Kansilehteen odotin jotain uudempaa, aivan erilaista kuin yleensä, mutta nyt tuohon sitten tyytyminen, musiikkihan se on pääasia. En tiedä mitä nyt sitten sanoisin, muuta kuin että se on ollut viimeiset pari viikkoa mun kuunnelluin levy! Suosittelen kyllä.

Kaikki versiot Deadachesta löytyy. B-)

Joni Master wrote:

Kaikki versiot Deadachesta löytyy. B-)

Wow. Mikäs on mielestäs niistä paras versio?

Örveltäjäkö wrote:

Joni Master wrote:

Kaikki versiot Deadachesta löytyy. B-)

Wow. Mikäs on mielestäs niistä paras versio?

Japani versioita pidän arvokkaina ja Amerikan promo versiota.

http://irc-galleria.net/view.php?nick=Joni_Master&image_id=94209844

Ihan hullu kokoelma!

onx kellää lordi uusinta levyy? xd

Lare wrote:

onx kellää lordi uusinta levyy? xd

Minulla.
Heidän paras levynsä. Ehdottomasti. Suosittelen. ♥

Kita sai sitten potkut, no ei nyt mikään hirveä yllätys kyllä. Renska taitaakin sitten olla Lordin uusi rumpali..=D

^Mäkin läpällä kelasin. Saattaishan se osatakin ne piisit, kun tuskin noilla on kauheesti ylimäärästä aikaa löytää opettaa ja maskittaa ketään ihan ventovierasta. Tuuraajaksi No ei, lähinnä mulla on vaan jännä viilis. Mutta ainakin SO. on jokapaikassa nettiuutisissa tänään.

Elentharus wrote:

Mutta ainakin SO. on jokapaikassa nettiuutisissa tänään.

Niin no onhan tää hyvää mainosta SO.lle =) Toivottavasti ei vaikuta mitenkään alentavasti äänestyksiin...

Tämän hetkiset fiilikset on, että mua innosta Lordi samalla tavalla enää. Kita oli se mistä mun "Lordikausi" alkoi, olkoon se siis myös syy sen päättymiseen. Että heihei ensirakkaus, olitte oikea rakkausbändi. Kiitos. En voi ikimaailmassa väittää, että lakkasin tykkäämästä Lordista, mutta kiinnostus putosi puolella ja piste. Tästä on kyse.

Mun korvaan Lordi tuskin kuulostaa Lordilta tulevaisuudessa. Tottakai seuraan Lordin menoa maailmalla ja ylipäänsäkin, ihan vain uteliaisuudesta. En pystyisi olla seuraamatta, sillä ketä ei muka kiinnoistaisi minkälainen dildopäämonsteri sinne riveihin astuu seuraavaksi? Uteliaisuudesta todennäköisesti päädyn kuuntelemaan musiikkiakin, mutta keikoille - sinne en mene ihan helpolla. Se tosin on sanottava, että Amenia tulee ikävä...

MUTTA ehkä mun ei kannattaisi ajatella näin pitkälle, EIKÄ sanoa mitään ennen kuin uusi rumpali saadaan näytille. Voihan olla että kuuntelen ensin Lordia hampaat irvessä, mutta lopulta olen vielä keikallakin.

Tietysti vastapainoksi tälle kohdistan kaiken energiani So.lle, mikä lienee ehkä kannattavampaa. : )