Keikka kokemuksia

Jos ootte ollu SO:n keikalla, kertokaa oliko kivaa, millaista oli ja mitä tapahtu.. Elikkäs kokemuksianne.

Kyllä niitä kokemuksia kohta tulee odota vain... Ja kohta jokainen SO.-boardilta kertoo samat keikka kokemukset!

Bass-of-doom wrote:

Kyllä niitä kokemuksia kohta tulee odota vain... Ja kohta jokainen SO.-boardilta kertoo samat keikka kokemukset!

Juu, aivan varmasti! Mutta niitä on sitten kiva lukea, kun meillä varmaan on kuitenkin erillaiset jutut jääny päälimmäisenä mieleen.. (no mikähän se nyt ois mikä jää mieleen.. ainakin mulla... )

Hei aivan mulla on tavallaan!

Heinolassa Sami J. soitti skittaa ja bassoa! Sairas basistinakin! Roudas lordille... Kyllä se oli se aika kun aloin fanittamaan isoa J:tä. tajusin myöhemmin että Kalma, Renska ja Patekin oli hyppimässä yleisön puolella... Voi helvetti olisin mennyt lukkoon jos oisin nähnyt he! Nojoo oonhan nähnyt ko Renskaa hakataasn pahvibassolla... Vielä en sitä räjäyttämistä nähnyt.

Bass-of-doom wrote:

Hei aivan mulla on tavallaan!

Heinolassa Sami J. soitti skittaa ja bassoa! Sairas basistinakin! Roudas lordille... Kyllä se oli se aika kun aloin fanittamaan isoa J:tä. tajusin myöhemmin että Kalma, Renska ja Patekin oli hyppimässä yleisön puolella... Voi helvetti olisin mennyt lukkoon jos oisin nähnyt he! Nojoo oonhan nähnyt ko Renskaa hakataasn pahvibassolla... Vielä en sitä räjäyttämistä nähnyt.

No miulla on sama kokemus jos sitä keikka kokemukseksi voi sanoa.

Minä en ole koskaan ollut keikalla, joten minulla ei ole kokemuksia

En minäkään. Haluaisin kyllä käydä jossain vaiheessa!

Sitten kun on keikkoja niin eiköhän näitäkin tule Mullekin.

Herätän tämän henkiin : D Levykauppa X Helsinki 18.2.2011

Vanhojenpäivänjuhlallisuuksien jälkeen junalla Helsinkiin, pyörittiin vähän siellätäällä ko ei Helsinkiin tuu liian usein lähettyä, ja sitten mentiin nököttämään "lavan" eteen. Urpolta tuntui taas istuu siellä ku ketään muuta ei kiinnosta siellä venailla, mutta tuli taas heitettyä kaikkea urpoa läppää ainakin. ps banaaninkuoriin VOI liukastua, testasin. (Sampsa: "Mutta onks se hauskaa?") Emmä kyllä jätkille taaskaan paljon mtn puhunut kun ei ollut järkevää asiaa, enemmänkin salakuuntelin niitä. Aika kivasti siinä pyöri jengiä, vaikka muut tulikin lopullisesti vasta kun se alkoi.

Mutta itse keikka. Oli hämmentävää seistä niin kamalan lähellä niitä xd Mutta ei yhtään niin hämmentävää kuin Europliisusemissä. Sampsalta kuuli kaikkea söpöä läppää, ja kovasti yritti saada levyä kaupaksi joka välissä. Ja hienoltahan se kuulosti. Vaikka Sampsan ääni oli kyllä taas vähän nuhainen. Ja sit tosiaan nimmareita ja yhteiskuvia jäivät jakamaan niin kauaksi aikaa että kaikki halukkaat saivat. It Is So. sai koristukset, ja kaverille tuliaisiksi. Kumpikin t-paita ostettu (myyjällä meinasi mennä hermo kun juoksutettiin sitä hakemaan eri kokoja ja malleja). Ja sit sampsa kätteli meidät vielä erikseen ennen kuin lähti iik mä en pese mun kättä enää ikinä eiku mitähäh

Ja kun olen itse kironnut sitä ettei kukaan laita videota nettiin, niin koko pirskeet tulee sitten youtubeen jahka ehdin latailemaan

/edit:
https://www.youtube.com/watch?v=4kvwQK_t-G0
https://www.youtube.com/watch?v=pkJEWSgb5mg
https://www.youtube.com/watch?v=XR6WThz7Ekc
https://www.youtube.com/watch?v=a4MIJ9oMA_o
https://www.youtube.com/watch?v=dnsPuT5BG68
https://www.youtube.com/watch?v=4ESni8hUZzc

Todella hyvää videokuvaa olet saanut! pälkällä kameralla oletko kuvannut!? kiva että joku kuvaa noita keikoja, kun itse en pääse noille keikoille pitkän välimatkan takia! Tuolla keikalla sentään oli porukkaa. Mutta katsoin noita Tampereen keikan kuvia, niin siellä ei ollut paljon porukkaa näytänyt olevan. ainakaan lavan edessä! ja kaverin mukaan Roosterin keikalla oli ollut tosi vähän väkeä!

Joo akustiset keikat eivät ole ainakaan Mun juttu, kun katsoo videot.

Editoin loputkin videot samaan viestiin. Koko päivä meni lataillessa, mutta olkaapa hyvä vain :'D Joo ja ihan kameralla Canonin Digital ixus 75, ja on kyllä varsin mainio, ei säry edes sähkökeikkojen bassosta. Kuviahan toi ei sitten toki otakaan yhtään niin hyvin.

Kappas, nythän on jo maanantai (kellonajasta päätellen kyllä tiistai), enkä mä ole hehkuttanut tänne mitään. Noh, enpä taida paljon nytkään jaksaa, paikalla olleet kyllä tietää! ; ) Eipä siis muuta kuin suurista suurin kiitos kolmi(ja lopulta neli-)henkiselle porukalle, oli upea päivä! ♥

Se on pakko sanoa, että Elentharus tiivisti kyllä aika hyvin päivän tapahtumat! Se oli juuri niin hysteeristä, kamalaa ja ihanaa kuin olisi ikinä voinut kuvitella. : D Istua nököttää nyt jossain lavan reunalla kun pojat virittelevät soittimiaan. En kyllä hetkeen unohda! Bändi kuulosti, ainakin näin akustisesti, erittäin hyvältä. Ja mikä tärkeintä, Stala on livenä vielä paremman näköinen kuin muistin. : P
Yhteiskuvat on, nimmarit on ja paitaakin sieltä lähti toki mukaan. Naurattaa vieläkin se myyjä, sillä oli hauskaa rampata varastolla ja takaisin. : PP Me pikkuiset fanitytöt ei osattu valita, vaan haluttiin kaikki, hehee.

Fiilikset on kyllä sellaiset niin tän keikan, kuin levynkin myötä, että en voi lopettaa So.n kuuntelemista! Tänäänkin taisi mennä neljästi tuo levy, eikä edes kyllästytä. Kiitokset nyt vielä noista livevideoista, tehokuuntelussa nekin. : ) Ja kuten mainittu, Nosturissa sitten seuraavaksi, can't wait!

Sinttu wrote:

Eipä siis muuta kuin suurista suurin kiitos kolmi(ja lopulta neli-)henkiselle porukalle, oli upea päivä! ♥

Öhömköhköh höööö hihihii. Olitte hirveen kivoja kun mä vaan ängin seuraan. Mutku oli niin orpo olo.. selityksiä.

Niin siis Äxässä Hesassa mäkin olin. Oli kyllä hirveetä suunnistamista Äxään meno, vaikia vaikia kun Helsingissä niin harvoin käyn enkä kartaa osaa lukea. Mutta perille pääsin. Junamatka meni oikein mukavasti erästä levyä kuunnellen.

Keikka oli söpöin ikinä. Nimenomaan söpöin. Oli se kyllä outo fiilinki kun pojjaat sitten tulivat siihen ja alottelivat. Tuli tunne että onko tää tottakaan. Hirveen ihana keikka ja hyvä fiilis. Mitäs mä muuta osaisin lätistä.. Nimmarit tuli haettua levyyn ja yhteisfoto Stalan kanssa. Ainiin ja kättely! ♥

Oli kyllä ihana reissu, kiitoksia teille jotka tiedätte keitä olette. Nosturissa sit.

Lapualta kotiuduttu, hyvä keikka oli. Voitti ehdottomasti Tampereen keikan, vaikka koskettimia soittikin ilmasoittaja. Väkeä tuolla oli paljon enemmän, joten sehän sen keikkafiiliksen jo nosti huomattavasti korkeammalle. SO. faneja ei hirveästi paikalla näkynyt, jospa niitäkin keikan jälkeen olisi seudulla enemmän Biisilista oli perustuttua, Spring Romance tosin tuli kuultua nyt ensimmäisen kerran koko bändiltä livenä. Että sellaista, tulevia keikkoja odotellessa.

Terveisiä kaikille nosturista : ) Tosiaan ensimmäinen "ihan oikea" keikka, ja me hölmöt oltiin tuolla taas sanotaanko aikaisin :'D Kylmähkö päivä, ja ketään muita ei näkynyt, mutta pääsipä taas vaihtamaan sanoja bändin siinä roudaillessa. Myöhemmin nähtiin tosiaan myös tuttuja naamoja maskin takaa, ja oli jännää :')

Keikka itsessään oli harmittavan lyhyt vaikka olikin kerpeleen siistiä nähdä kaikki lavasteet ja mikkipuuhkat puhumattakaan itse esiintyjistä. Kappaleet olivat siis Shout, She, GTB, Pamela, Bye, Woman ja Money. Vedon lopuksi pyysin Niksua heittämään plektran, joka päätyi kuitenkin viereisen taskuun (vaihdoin sen kuitenkin itselleni myöhemmin nappaamaani ESPin plektraa vastaan). Mieltä lämmitti kovasti laukkuun kätketty soijajuoma, jonka ansiosta jaksoi kunnolla tsiikailla ESPinkin. Ihan hauska vetohan tuo oli, vaikka kaikkia piisejä niiltä en tiennytkään. Jälkikäteenkin pääsi vaihtamaan pändin kanssa pari sanaa, ja nimmarit Burn The Rocksiin. Olivat hirveän mukavia kun jäivät siihen myyntipöydälle pyörimään, vaikka Sampsaa lukuunottamatta olivatkin varsin hiljaisia. Ois tehny mieli jäädä stalkkailemaan pidemmäksikin aikaa, mutta juna kutsui. Kiitos kaunis kuitenkin kaikille kivoille seurasta <3 : D

https://www.youtube.com/watch?v=aoGIGVpQUn4 Bye Bye
https://www.youtube.com/watch?v=QeCVU2Fvc8I She (osa)
https://www.youtube.com/watch?v=FFeHJ-ToLKM Got To Believe (osa)

Tässä on Kinetik Cotrolin Saulin kertomana Tavastia ja Glorian keikalta..jossa oli mukana myös Stala & So.

Kopion jutun tänne kun en monistä yrityksistä huolimatta saanut tota linkiä toimimaan!

16.3. Tavastia, Helsinki
Työpäivä alkaa aikaisella herätyksellä, mutta tähän on totuttu. Työpäivä päättyy siihen, kun käyn noutamassa meille auton läheisestä vuokraamosta. Tänään on siis viralliseksi levynjulkaisukeikaksi tituleerattu tapahtuma Tavastialla, jossa meidän lisäksemme soittavat Lordista karanneen Sampsa Astalan Stala & So ja säännöllinen kiertuekaverimme End Of You.

Jengi kokoontuu treenikämpälle, roudaamme kamat autoon ja suuntaamme läpi Tuusulanväylän ruuhkien kohti Tavastiaa. Tavastialla ei ole parkkipaikkoja tai sivuovia bändejä varten, vaan parkkeeraus tapahtuu sakkopaikalle Tavastian eteen ja roudaus suoritetaan pääoven kautta. Kiertueemme julisteita ei näy missään, vaikka keikkamyyjä lähetti Tavastialle pyydetyt 50 kpl. Roudaamme kamat lavalle, End Of You on jo paikalla odottelemassa ja kasaus sujuu nopeasti. Lähes jokaisella keikalla jokin laite on hajonnut tai havaittu käyttökelvottomaksi, ja tällä kertaa kitaristi Andy saa huomata osan laitteistoistaan tuovan mukanaan epätervettä kohinaa. Välineurheilu on tällä alalla tosiasia.

End Of You hoitaa soundcheckinsä kunnialla, samoin me, mutta Stala & So on illan aloittavana bändinä sijaiskärsijän roolissa ja joutuu kasaamaan kamansa supernopeasti ja aivan liian viime tipassa. Lisäksi heidän rumpusettinsä joudutaan pystyttämään lavan etuosaan, meidän rumpukorokkeemme alapuolelle. Syynä ei ole turhantärkeys tai patsastelu vaan karu kokemus siitä, että kolme bändiä ei kykene soittamaan samalla rumpusetillä ilman, että siitä aiheutuisi harmia illan viimeiselle bändille. Stala & Son upea monivärivaloin varusteltu “riemukaari” höyhenpuuhkineen joka tapauksessa suorastaan loistaa rumpusetin ympärillä.

Soundcheckien jälkeen on ruokailu. Kysymme mistä ruuan saa, ja vastaus on tyly “no keittiöstä tietenkin”. Selvähän se. Haahuilemme ympäriinsä kunnes löydämme keittiön, josta löytyy kepeä pieni buffet. Ruoka on ok. Takahuonejuomiakaan ei näy missään, mutta kitaristi Mirri käy polkemassa jalkaa ja piakkoin jääkaappi täyttyy kylmistä virvokkeista. End Of Youn ja Stala & Son fanituotemyyjät yrittävät varata kaiken tilan itselleen. Oma myyjämme on tulossa paikalle myöhemmin, mutta hoitaa tarmokkaasti oman tiskin tyhjästä, parempaan paikkaan. Luvassa on tylsää odottelua. Basisti Pasi, joka on meitä muita vartin verran vanhempi, pelaa tylsistyneen näköisenä Angry Birdsiä. Odottelemme ja odottelemme, kunnes hassu espanjalainen toimittaja käy tekemässä haastattelun ja ottaa kuvia. Hän yrittää saada minut haukkumaan entisiä jäseniä, mutta ei minulla ole kenestäkään pahaa sanottavaa. Viina vei muutaman ukkelin, mutta voiko siitäkään syyttää ketään. Haastis päättyy ylisanoihin ja halauksiin.

Stala & So nousee lavalle. Jätkillä on täysi glamrock-meininki päällä, ja punaiseen nahkahameeseen pukeutunut Astala ja muu bändi vetävät juttuaan täysillä läpi. Porukkaa on paikalla vain kourallinen, mutta se ei menoa hidasta. Talon monitorimies nauraa bändin ilmiasulle, ilmeisesti hän on nukkunut läpi glamrockvuosien, vaikka näyttääkin siltä ettei olisi nukkunut tippaakaan vuosiin. Meidän äänimiehemme onneksi hoitaa salin Stalalle ja pojille, joten soundit ovat mahtavat.

Talon monitorimiksaaja yrittää kaikessa negatiivisuudessaan saada meidät lavalle etuajassa, tehdäkseen omasta työpäivästään lyhyemmän. Kokemuksesta tiedämme, että kun yleisö haluaa tulla katsomaan jotakin bändiä, he ottavat ilmoitetun aloitusajan vakavasti. Joten odotamme sovittua aikaa. Seuraavaksi on meidän vuoromme nousta lavalle, ja porukkaakin on jo paikalla sopivasti. Aloitusaikakin on hyvä arki-illalle, klo 23. Salamavalot vilkkuvat, katsomassa on paljon tuttuja ja yleisössä vilahtaa myös ex-jäseniä. Vetäisemme keikan täysillä läpi, vaikka olo on hieman väsähtänyt, koska on arkipäivä. Fiilis keikasta on hyvä, ja vedämme hieman ironisesti useamman, tulevan kolmannen albumin kappaleen. Vaikka nimellisesti kyseesä on levynjulkaisukeikka, levyn julkaisusta on jo neljä kuukautta ja se on nykypäivän musiikkibisneksessä ikuisuus.

Keikka on ohi kuin hujauksessa ja aurinkolasini menevät rikki taistelun tuoksinnassa. End Of You soittaa vielä illan päätteeksi erikoisvieraanamme lyhyehkön setin. Käymme katsomassa keikkaa ja fiilikset ovat haikeat, koska kyseessä on yhteiskiertueemme viimeinen keikka. Osa yleisöstä on lähtenyt kotiin, mutta yhtyeellä on paljon ystäviä, jotka ylläpitävät tunnelmaa. Ex-kitaristimme Jukka on tullut paikalle ja juttelemme hänen kanssaan menneistä. Kyseessä on sympaattinen kaveri ja keikalle tuleminen on ystävällinen ele, eikä minulla ole ongelmia paljastaa, että kaikista Kinetikissä aiemmin soittaneista soolokitaristeista Jukan tyyli puri meikäläiseen parhaiten. Myös ex-basisti Sami on paikalla. Nautimme takahuonetarjoilusta ja tapaamme tuttuja, kunnes keikka on ohi. End Of You tuo 50 kaveriaan takahuoneeseen, ja roudarimme paiskovat kamat nopeasti autoon. Seurustelemme vähän aikaa ja vaimo-osastokin alkaa olla selkeästi kotiinlähdön tarpeessa. Valkea minibussi ajaa puksuttelee Tuusulanväylää keskellä yötä, pysähtyen aina aika ajoin päästämään osan matkustajista pihalle puhumaan kieliä. Yön pimeinä tunteita lastaamme kamoja autosta treenikämpän syövereihin ja tuijotamme kuski-Pasin vihaista naamaa. Ilta on ohi ja elämä jatkuu.

1.4. Gloria, Helsinki
Pääkaupunkiseudun esiintymiset jatkuvat, kun amerikkalaisen perheenäidin Jo Sheldonin, aka ”Mama Trashin” Trash Festival -nimikkeellä kulkeva tapahtuma valtaa Helsingin jo neljättä kertaa. Tänä vuonna lukuisa nimekkäämpi esiintyjä on perunut, ja paikalle on jouduttu haalimaan viime hetken korvaajia kotimaastamme. Valinnat eivät ole Mama Trashin mukaan menneet nappiin, mutta jotakin on ollut pakko tehdä, jotta yleisöä saataisiin paikalle. Meidän on tarkoitus aloittaa festivaalin toinen päivä, perjantai. Soittoaika on jo 20.30, mutta yleisö on pääosin ulkomailta tullutta ja kuulemamme mukaan paikalla takuuvarmasti aina alusta asti. Liityimme organisaatioon vasta ihan vähän aikaa sitten, joten meidät puristettiin puoliväkisin mukaan. Järjestö toimii oman hierarkiansa mukaisesti, mikä on meistä hienoa.

Koska aloitamme ensimmäisenä, soundcheckimme on viimeisenä. Ankea saksalaisbändi ei meinaa osata lopettaa ajoissa, mutta Mama kertoo, että saamme venyttää soundcheckiä niin pitkälle kuin huvittaa. Meitä ennen jumppailevat vielä hauskat Stala & So:n kaverit. Brittiläinen stagemanageri änkyttää omiaan ja hoputtaa meitä, mutta käytämme meille luvatun ajan huolella. Fiksuina olemme tuoneet paikalle oman monitoritiskimme ja tehneet checkin etukäteen, joten kasaamme kamat nopeasti ja pääsemme aloittelemaan. Rumpalilla on vaikeuksia pystyttää settinsä riittävän nopeasti, koska edellinen soittaja jättää kamansa paikoilleen. Vaikeuksien kautta voittoon, ja seuraavaksi takahuoneeseemme, joka on täynnä tuntemattomia tyyppejä. Esittelyjen jälkeen nappaamme pikaisesti leipäillallista ja juttelemme ystävällisten Stala & Son jätkien kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tutuksi tulevat mm. kitaristin voimakkuuksin varustetut aurinkolasit. Stala & So:n keikkakosketinsoittaja on Hölli, joka oli surullisen kuuluisan Villieläimen primus motor.

Tulee aikamme soittaa, paikalla on myös monikameratiimi, joten keikkamme tullaan tulevaisuudessa julkaisemaan DVD-materiaalina. Paikalla on reilusti yleisöä, eturivi on ihan täyteen pakkaantunut ja roiskimme settiämme läpi tunteella ja raivolla. Ennen keikkaa nautiskelemani pari lonkeroa aiheuttavat sanojen unohtelua, mutta meininki on vapautunutta. Soitamme lähinnä uusia, tulevan kolmannen levyn biisejä. Se on itsekäs ratkaisu, mutta tässä vaiheessa tarpeellinen sellainen. Yleisö pitää biiseistä ja reilun puolen tunnin setti on nopeasti ohi. Saamme hurjat suosionosoitukset ja jatkamme hyvillä mielen takahuoneen puolelle. Jake menee auttamaan Stala & So:ta rumpusäädöissä. Takahuoneemme täyttyy iloisista amerikkalaisista, joiden ylisanat tuntuvat hyvälle, mutta osoittautuvat myöhemmin pelkiksi korulauseiksi kun kuulemme heidän toistavan samat litaniat jokaisen suomalaisbändin kohdalla. Nautiskelemme takahuonetarjoilut loppuun ja pyörähdämme yleisön puolella katsomassa Stala & So:n meininkiä, joka on helvetin hyvää ja nostalgista glamrockia. Juttelemme ihmisten kanssa ja palaamme kantamaan kamat autoon, jonka soon-to-be-ex-Pasisti käy viemässä treenikämpille yksinään. Paikalla on tuttuja, vaimoja ja rakastajia ja ilta sujuu nopeasti. Myös Mama Trash käy kiittämässä ja ottaa valokuvia. Lähdemme jo puolen yön maissa kotiin. Tekniikkamme kehuu keikkaa kiertueen parhaaksi, mitä se varmasti on, vaikka Pasistin aiemmin tekemä ilmoitus painaakin mieltämme. Mies poistuu bändistä työkiireiden takia ja suuntaa duuniin Suomen rajojen ulkopuolelle.

Ensimmäinen SO.-keikka tuli koettua Karkkilassa Sunset Beach Partyssa viime perjantaina. Stala ja kumppanithan avasivat festivaalin, tulin paikalle ystäväni kanssa vain heidän takiaan. Eturiviin ei tosiaankaan ollut ryysistä ja muutenkin yleisöä oli paikalla hävettävän vähän. En tiedä, johtuiko se aikaisesta esiintymisajasta, vai eivätkö karkkilalaiset vain ymmärtäneet hyvän päälle. En kuitenkaan antanut tämän yksityiskohdan häiritä, vaan keskityin show'hun, joka oli aivan loistava. Pojilla oli hyvä energia päällä ja nauttivat silminnähden esiintymisestä. Stalalla oli taas sana hallussa, hän myös poseerasi varsin huomaavaisesti kameroille aina kun sellaisen sattui yleisöstä bongaamaan Harmi, että setti kesti vain 45 minuuttia, kauemminkin olisin jaksanut katsella sekä kuunnella! Kiitokset myös nimmareista ja yhteiskuvasta bändiläisille, selvästikin he arvostavat fanejaan, mistä tulee aina plussaa. Nyt jäi hieman kytemään pienoinen SO.-kuume, toivottavasti pääsen pian katsomaan heidän esiintymistään uudelleen!

Toinen analyysi Karkkilasta perjantailta 22.7.2011! : D

Tätä olikin venailtu siis ties kuinka kauan aivan täysin rinnoin. Karkkilaan oli yllättävän vaikeaa päästä, oltaisiin Emman kanssa tultu sen isän kyydillä, ellei työvuorojen takia olisi jouduttu turvautumaan kulkemiseen ensin junalla helsinkiin ja sieltä bussimatkaan. Lahdesta ei siis pääse millään suoraa. Paikalla oltiin koko porukalla (me + Sini & Veera) jo yhentoista maissa, itse keikkapaikalle ei ollut minkäänlaisia opasteita joten kysyttiin tietä. Minkään sorttisia järjestäjiäkään ei näkynyt mailla halmeilla joten asetuttiin lipunmyyjien telttaan varjoon. Sielläkin oli kyllä kerpeleen kuumaa joten mehujää maistui, ja kävin sen verran rypemässä Pyhäjärvessä mitä nyt kaikissa SO.-keikkavaatteissa kykenin :') Bongailtiin jänniä tyyppejä (vähintään joka toinen oli jtn sukua Sampsalle tai Niksulle, ja loputkin ainakin entisiä bändikavereita). Soundchekkikin oli jees kuunnella.

Sisään päästivät meidän jengin vieläpä muutamaa minuuttia kaikkia muita aiemmin, vaikka eipä sinne tosiaan juuri kukaan muu halunnutkaan :'DD Lava itsessään oli varsin jees, mutta sen edessä oli parin metrin päässä äärimmäisen typerä syvennys jonka takia tuonne ei yhtään suurempaa ihmismassaa juuri olisi saanutkaan. Turva-aita oli käsittelemätöntä puuta (ei kyllä lopulta saatu ees tikkuja :'D), ja siitä törrötti keskellä naula terä ulospäin (järkkäri kävi kiltisti irroittamassa sen ettei jouduttu vatsa rei'illä ensiaputelttaan).

Kaikka itsessään oli niin jees kuin olla ja voi, kuten saattaa arvatakin. Piisit olivat:
Shout
One Nite Stand
Got To Believe
She
Bye Bye
Pamela
Hey What's Going On (<3)
Anytime
Woman
Everything For Money
...höystettynä Sampsan hauskoilla jutuilla ja mitä parhaimmilla maisemilla tottakai. Jäin kaipaamaan Life'sia, Down Againia, valokehikkoa ja Hankin hiuksia : D Tämän jälkeen vaihdettiin pari sanaa pändin kanssa (=hengailtiin ku ei ollu mtn oikeeta asiaa). Fanikamaa näytti menevän ihan hauskasti, ja nimmaritkin kelpasivat yleisölle. Muun muassa pikkutyttö joka sai Pamela-topista mekon, oli söpö Ei jääty katsomaan mitään muuta, mutta ehdittiin nauttia väliaikamusiikista ainakin tämän verran. Kesämusiikkia : DD

Ilmainen vesi oli ihan jees, koko päivänä kului 2 1/2 litraa. Auringon, valojen, kuuman ja takaisinkävelyn ansiosta sain nauttia osan paluumatkasta ihanasta migreenistä, joka ei muutenkin matkapahoinvoivana ollut hulvatonta Tällaista siis tälläkertaa.

Bye Bye
She

PSBS - Paul Stanley Boozing Society - 30. heinäkuuta 2011


Mä ja Stala:

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.2243376413643.2130828.1525080691


Kuvia keikalta:

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.2243380813753.2130829.1525080691&type=1

Oon saanut kuulla näistä mun kirjoittamattomista keikkaraporteista muutamaan otteeseen (; )), joten korjaan nyt tämän ikävän tapahtuman:

Nosturi 27.03.2011:

Tosiaan tapamme mukaan olimme paikalla luonnottoman aikaisin (jälkikäteen laskin että jonottelua kertyi 9h eikä edes riitä!) Mutta mitäpäs pienistä, en tiedä mitään sen parempaa kuin ”ulkoilla” hyvässä seurassa kera loistavan musiikin. : ) Tänä sunnuntaipäivänä ilma oli melkoisen kylmä, mutten siltikään ymmärtänyt sitä tosiasiaa, etteivät hullut kissifanit olleet ollenkaan kiinnostuneita jonotuksesta! Pari hassua pitkätukkafania (aaw!) kävi siinä pyörimässä iltapäivästä, mutta hekin katosivat pian. Lämppärikin (SO. ofc) oli aikaisemmin paikalla kuin kukaan ”varsinainen” KISS-fani. : D Bändin näkemisestä en juuri muuta muista, kuin että Sampsa heitti meille ”Onks kylmä?”. Ei siis tosiaan ollut… Ja eräskin ”tuttu naama maskin takaa” jaksoi ihmetyttää kaikessa kummallisuudessaan. Muistan niin sen hiljaisen hetken, ihanan hämmentävää. On kivaa olla fanityttö, vaikka oltiinkin varmaan ainoat ihmiset, jotka noteerasivat koko tilanteen. Hehe.

Vihdoin (lukuisten ovien avausten viivästymisten ja muun yleisen sähläyksen jälkeen) tämä ensimmäinen ns. oikea keikka sitten koitti, eikä sitä oikein meinannut uskoa! Kaikki lavarekvisiitat ja muut, nam.
Eivät ne hullut kissifanit oikein jaksaneet SO.sta innostua, mutta meillä eturivin meininki oli tietysti mitä mahtavin! Sampsan sanoin: "Thanks to everyone who were in Nosturi last night! Especially the front row fans.. you were great."
Pikkuisen tietysti hirvitti SO.n jälkeen, että kuinkahan me saadaan pitää nää eturivin paikat, muttei onneksi tullut mitään sanomista. Paitsi ehkä ESPltä (ainakin Singeriltä) muutaman hymy ja sormen heilautus, mutta minkäs minä sille voin etten tunnistanut kaikkia biisejä!? : D Puolustaudun sillä, että kyllä nyt sentään suurimman osan.

Pakko muuten mainita, etten ole keikan jälkeen pystynyt kertaakaan kuuntelemaan KISSin Sheä’tä miettimättä mitä Stala siitä sanoi. Juttuhan meni suurin piirtein niin, että joku (ESP?) oli ihmetellyt SO.n settilistalla biisiä nimeltä ”She” ja kysellyt oliko se KISSin biisi. Ja eihän se ollut vaan orkesterin ikioma tietenkin. Yleisö tietysti keksi vaatia sitä KISSin versiota tämän jälkeen, mutta eihän SO. sitten uskaltanut sitä soittaa. Eivät kuulemma tienneet vielä ESPin settiä siinä vaiheessa.
Keikan jälkeen oli jännää hengailla bändin kanssa, kun olivat hienosti varanneet lähes koko Nosturin alakerran fanitavaramyynnilleen. : D Mm. randomeja kysymyksiä esiteltiin siitä ja muutenkin varmaan nolattiin itsemme, en kylläkään muista enää miten. Hyvä vaan. :DD

Muutaman päivän ehti leijua pilvissä, kunnes tuli tieto että Karkkilassa seuraavan kerran. Superkauan saikin odotella, mutta vihdoin sekin koitti.


Sunset Beach Party 22.07.2011:

Jos nosturijonotus oli jäätävää, niin Karkkilassa olikin sitten tuskallisen kuuma! Mutta hyvän eteen piti kärsiä, tuskin kenellekään tulee yllärinä että oltiin taas ensimmäisinä paikalla. Ensin tosin oli hieman vaikeuksia löytää ko. uimarannalle, mutta ei muuta kuin ravintola Valuriin (?) kysymään tietä. Ja nythän meillä on sentään Karkkilan kartat! : D Haha. Navigaattori petti meidät, mutta onneksi ei ainakaan ollut kiire.

Lipunmyyntiteltta oli oiva keksintö siinä helteessä, vaikkakin siellä olevat vuoden vanhat lipputiedot aiheuttivat wtf!?-fiiliksen. Ja sellaisia koettiin viimeistään silloin, kuin puoli Karkkilaa tulee kysymään MEILTÄ, ulkopaikkakuntalaisilta ja ensikertalaisilta SBP-festareilla, milloin mitäkin! Mistä saa lippuja, paljon ne maksavat, milloin portit aukeavat ja saako vielä käydä uimassa... Yritä siinä nyt sitten neuvoa kun et mistään mitään tiedä. : D Eniten nauratti kuitenkin eräs vanhempi mies, joka karkasi pyörällä festarialueelle, vaikka uimaan meneminen oli jo siinä vaiheessa kielletty. Hän sitten ihan kädestä pitäen haettiin pois ja käskettiin muualle uimaan. : D Fiksuja nuo karkkilalaiset! Vitsivitsi.

Jossain vaiheessa paikalle ilmaantui muutama hieman viisaampi, kuten sanottu: kaikki vähintään jotain Sampsan ja Niksun sukulaisia tai entisiä bändikavereita. Ai mitenniin Karkkila on pieni paikka? Saatiin Tepiltäkin vähän huomiota kun päätyi ottamaan meistä kuvan ja lähettämään Niksulle. :P Ihkua. Ja oltiinhan me niin VIP, että päästiin itse alueelle hieman etuajassa.
Festarialue oli aika pöllö mielestäni, koska lava (joka oli iso!) oli rakennettu mäen päälle. Hyvinhän me mahduttiin tekemään eturiviä siihen huipulle, mutta suurin osa joutui (halusi : () seisoskella siellä kauempana, juuri tämän syvennyksen alapuolella. Oli ehkä vähän noloa riehua siinä keskenään, kun kaikki ottivat kuvia sieltä kauempaa. : D Nojoo. Itse keikkahan oli parasta ikinä, ei enempää eikä vähempää. Erityisesti Hey What’s Goin On? oli kiva yllärilivebiisi, jo soundcheckissä havahduttiin että kuulostaapa jännältä. Keräiltiin keikan jälkeen bändin plektrat ja settilistat talteen (joista mulla on se käsinkirjoitettu versio). Stala taisi jotain mainitakin settilistoista myöhemmin että oltiin käyty varkaissa. :DD Tms.

Pojat (miinus Hank, joka katosi matkalla ja jonka hiukset vasta kadonneet olivatkin! : O) tulivat sitten hengailemaan paitamyyntikojulle myöhemmin. Jotain hölmöä tuli taas höpöteltyä ja kuvia otettua riittämiin, ärsyttää ihan ettei taaskaan ollut mitään oikeata asiaa. :’D Tai itse asiassa oli, mutta eihän me sitä enää siinä vaiheessa muistettu! Perus. Täydensin itsekin siinä fanikokoelmaani sen verran, että omistan nyt kaikki paidat (en tietenkään näitä Gimme Fiven paitoja vielä…). Hetken päästä pojat liukenivat paikalta ja hieman myöhemmin osa meistäkin, seuravana päivänä nimittäin jatkui keikailu (tosin eri bändien merkeissä.)

En osaa lopettaa näitä. Sanon vaan että kiitti seura : ) Vielähän tässä onkin huimat 4 päivää ennen kuin päästään fanityttöilemään lisää! Tällä kertaa turvallisesti (?) Helsinkiin.

Terveisiä Rautaruukista (24.11.2012)

Rock Until I'm Done
Life Goes On

Jees paikka tuo Karkkila, mutta saattaa johtuu että en oo siellä käyny kuin katsomassa hyviä pändejä : D Oli hyvä meininki, vaikka paikalla oli lähinnä jotain Karkkilalaista jengii vissiin. Kotona seitsemältä aamulla :')

1. Shout (ei toimi aloituspiisinä vieläkään, minun mielestäni)
2. Hot Blooded
3. Rebel Yell
4. Life Goes On
5. She
6. Anytime
7. Hey What's Goin' On
8. Rock Until I'm Done
9. We Dont Celebrate Sundays
10. Got To Believe
11. Life's Too Hard
12. Pamela
13. Everything for Money
14. Up Around the Bend
15. Ace Of Spades

Mahtavia kokemuksia tänä vuonna. B-)

Terkkuja myös muilta keikoilta

30.11. Nummelan keikka Cantina Antoniossa oli pisin mutta keikkapaikka oli aika kamala : D Lava oli korokkeella joidenkin ihme aitojen takana, ja avautui tanssilavalle (pois päin muusta baarista). Kokemus toi mieleen häkin, niin meille kuin bändillekin :') Lumimyräkässä paikalle oli uskaltautunut mun ja Sintun lisäksi pöydissä istuvaa väkeä, vanhempi tanssipari, sekä neljä ulkomaalaista (miten lie Nummelaan eksyivät!)

15.12. Hämeenlinnan Suisto oli kiva, vaikkakin aika pieni paikka. Läsnä oli aika paljon ihmisiäkin. Setti tosin oli lyhin, ja sitä jouduttiin vielä lyhentämän lisää piisilistasta. Hyvä puoli oli se, että Everything for Money oli vikana, mikä toimi mun mielestä paljon paremmin kuin mikään coveri. Cardiant SO.:n jälkeen oli aika tylsää katsottavaa, siis nimenomaan visuaalisesti, musiikista kyllä tykkäsin : D

22.12 Helsingin On the Rocks oli toki mun kannalta helpoin keikka, kun pääsin nukkumaan ilman että piti ravata ties minne. Muutenkin tämä oli ihan paras keikka ikinä. Faneja oli paikalla + yksi kaverini jonka raahasin paikalle faniutumaan. Oli kivaa jutella ihmisten kanssa : ) OTR on paikkana muutenkin kiva, kuulee jutella. Myös Hank oli soittamassa! Tunnelmaa ei haitannut Sami jalka paketissa, vaan se on aina yhtä rock god (keikan jälkeen saatiin käydä nimmaroimassa kipsi, ja Sami sai joululahjaksi tahattoman ironisesti karkkikeppejä (viisufanit aikoinaan kutsuivat Samia Suureksi Piparminttukepiksi asun takia)). Identtinen setti Karkkilan kanssa.

Everything For Money
We Don't Celebrate Sundays
Life's Too Hard

Nummela:
1. Shout
2. Hot Blooded
3. Rebel Yell
4. Life Goes On
5. Are You Gonna Go...
6. Sleeping My Day Away
7. She
8. Anytime
9. Hey What's Goin' On
10. Rock Until I'm Done
11. Ain't Talkin' Bout Love
12 We Don't Celebrate Sundays
13. Got To Believe
14. Life's Too Hard
15 Fool 4 Your Loving
16. Heaven's On Fire
17. Pamela
18. We're not gonna take it
19.Everything for money
20 Up around the bend
21. Ace of spades

Hämeenlinna:
1 Shout
2. Hot Blooded
3. Life Goes On
4. She
5. Anytime
6. Hey What's Goin' On?
7. Rock Until I'm Done
8. We Don't Celebrate Sundays
9. Got To Believe
(10. Life's Too Hard)
11. Pamela
12. Everything For Money
(13. Up Around The Bend)