Monstermaman tarinointia!

Hienoa. Välillä tuntuu mustakin että ficci etenee vähän liian vauhdikkaasti tai jtn, mutta tuskinpa tuo kamalasti haittaa. Jatkoa toivon edelleen

Jep, voi hyvinkin edetä vauhdikkaasti. Jotenkin ei oikein osaa tehdä tuota tyyliin selitäjokapäivä. Päässä pyörii lähinnä yksittäisiä kohtauksia, joiden yhteen sitominen ei oikein nyt tunnu onnistuvan. Mutta, jos ei nyt kuitenkaan hirttäjäisiä vietettäis. Wink

Mike ja Sad Eyes ystävystyvät hyvin pian. He ovat mesessä päivittäin. Juttelevat siinä ja pelaavat pelejä. Pojat pitävät hauskaa ja nauttivat toistensa seurasta. Päivät ja viikot etenevät ja ystävyys syvenee.

Mike laittaa oman kuvansa Sadille, toivoen samalla näkevänsä tuon kasvot. Sad katsoo Miken kuvaa. Hän huokaa ja kuiskaa: ”Tuohon vois vaikka rakastua....” Sad arastelee oman kuvansa laittamista toiselle. Siinä vaiheessa toinen voisi huomata hänestä jotain. Ehkä toinen ei enää halua jutellä hänen kanssaan. Sad miettii kuvan laittamista ja selittelee ettei hänellä ole nyt sopivaa laitettavaa. Mike harmistuneena myöntelee ok:ta mutta toivoo näkevänsä toisen piakkoin. Parin päivän päästä Sad laittaa kuvansa Mikelle. Kuvassa on poika huulikoruineen, tummine hiuksineen jotka peittää toisen silmän. Silmät kauniisti meikattuna ja koko kasvot hyvin huoliteltuna. Valkoinen revitty t-paita vinosti päällä jolloin toinen olkapää jää paljaaksi. Mike katsoo kuvaa. Ei tiedä mitä sanoisi. Se mitä Mike ajattelee tuosta kuvasta ei ole sellaista mitä voi mennä mesessä toiselle sanomaan. Koska Mike pitää tuota poikaa kauniina, suorastaan söpönä. ”Säpä olet laittan itteäs.” Yrittää Mike varovasti sanoa. ”Mäkin välil meikkaan, mut se on enemminki jonneaaronit ja siin kaikki.” Voit joskus vaikka antaa jotain vinkkejä ku sä kerran noin hyvin meikkaat” Sad kiittää ja yrittää lukea rivien välistä mitä toinen ajattelee. ”Eipä se ainakaan haukkunu” mutisee Sad iksekseen. Ja pojat aloittavat Game Wars nelosen pelaamista. Siinä kuluu jälleen yksi ilta pelaten ja jutellen. Yksi niin niin monista illoista.


Aamuisin herättyään he vaihtavat tekstareita. ”Joks heräsit dorka? xP” on yksi heidän omista vitseistään. Iltaisin kun he käyvät nukkumaan heitetään omat insidejoket. Pieniä asioita mitä vain he voivat ymmärtää jotka jostain syystä ovat vain tulleet heidän välilleen. Kumpikaan ei enään voi muistaa mistä kaikki nuo alkoikaan. "Panen sua” eräskin heidän vitseistään. Eräänä iltana he muistelivat mistä tuokin hetkautus alkoi. Muttei kumpikaan sitä enään muista. Eikä sillä ole väliä. Noille kahdelle se tarkoittaa aivan omaa vitsiä. Asia jonka voi tekstata vaikkei olisi yhtään mitään asiaa. Ainoana syynä sanoa muistavansa toista.


Mikeä on vaivannut eräs ajatus. Aina kun hän on kysellyt Sadin tyttöystävistä on poika hiljentynyt. Toisaalta kun on puhe SO.:sta tuntuu toinen syttyvän puhuessaan Stalasta. Mike miettii ja miettii kuinka kysyä asiaa. Mutta ei saa sitä tehtyä. Hän jättää asian sikseen. Kyllä kai se joskus selviää, ajattelee Mike. Tämä asia olisi kuitenkin Mikelle tärkeä sillä hänelläkään ei ole tyttöystävää ja syy siihen on se, että hän haluaa poikaystävän itselleen. Mike haaveilee millainen Sad olisi hänen poikakaverinaan. Mike ei kuitenkaan tiedä sitä, että Sad ajatuksissaan ihailee Mikea. Mutta Sad ei aio sanoa Mikelle tunteistaan. Sad on kokenut jo liian monen mukavan tuttavuuden päättymisen sillä hetkellä kun on selvinnyt, että tämä pitää toisesta sillä tavalla. Tätä ystävyyttä Sad ei aio pilata rakastumisella.

Jopas jännän kurjaa, molemmat puutteessa ja toinen jarruttelee, vaikka haluja olis. Mut eivätköhän he saa toisensa, kunhan korjaat yhden kohdan (:

"Mutta Sad aio sanoa Mikelle tunteistaan"

Ettei olisi "ei aio sanoa"?

hyvähyvähyvä pistäs lisää vaa. :>
sama virhe pisti silmää mitä albi tossa sanoki, mut muuten tais olla iha virheetöntä. (:

"”Eipä se ainakaan haukkunu” mutisee Sad iksekseen."

Puhuuks toi siis iteksee, vai johoki ikses-juttuun? : D

Pelottava tarina on. Ain vaa ku luen, ni muistan et toi Sad oli tyttö d:

(100 viestiä!!!!)

Tässä hieman jatkoa tarinalle. Kohta missä myös SO. tulee vähän kuvioihin.


Ja sitten koittaa päivä, jota jokainen boardin väestä on odottanut. SO.:lla on keikka Hesassa. Boardilaiset tekee suunnitelmia keikalle menosta. Myös Mike ja Sad Eyes. Kaverukset sopivat, että Mike tulee bussilla Porvooseen, josta he jatkavat yhdessä Hesaan. Mike odottelee bussiasemalla Sadin tuloa. Hän näkee bussista tulevan tummahiuksisen nuoren miehen. Sad huomaa Miken ja kävelee tuon suuntaan. He moikkaavat ja lähtevät autolle. Mike kysyy vielä ”Haluutsä suuhus jotaa vai lähtääks heti ajelee?” Sad hymähtää ”Lähtää vaa”. Jonkin matkaa hiljaa istuttuaan Sad sanoo ”Mul o huomen syndet. Sit enää vuos ja mäki ajan autoo, tai meen raflaa” Mike naurahtaa ”Joo, tuskan vuosi kun odottaa et tulis 18! Mut onnee sulle, huomiseks” He höpisevät niitänäitä ja tulevat perille. Mike haluaa kävästä kahvilla ennen keikkapaikalle menoa. Hän tarjoaa Sadille kahvin ja sämpylän, samaa mitä itsekin ottaa. Tämä kiittää ja tuntee olonsa hieman vaivaantuneeksi koska juurihan hän on saanut kyydityksen. Sämpylää syödessään Sad katsoo Mikeä tarkkaan. Heidän lopetettuaan he nousevat ja samalla Sad tekee jotain mitä toki on halunnut tehdä jo jonkin aikaa mutta ei ole uskaltanut eikä halunnut. Mutta sillä hetkellä hän ei enää jaksanut ajatella asiaa järkevästi. Sad antaa pikaisen pienen suukon Miken huulille. Mike hämmentyy, pelästyy hieman sitä huomasiko kukaan. Mike katsoo Sadia joka alkaa vaikeroida ”Anteeks, anna anteeks. Mä voin lähtä täst..” Mike pyörittää päätään. ”E-eii, etsä minnee mee. Tai siis, meet mun kaa.” He kävelevät ulos kahvilasta ja kadulla Mike saa kysyttyä ”Miks sä noin teit?” Sad Eyes pysähtyy ja katsoo katua. Hän puree huulikoruaan ja miettii. Rohkaistuu ja sanoo hyvin hiljaa. ”Mä rakastan sua Mike”. Mikea heikottaa. Hän ei osannut odottaa tuota kuulevansa. Hän kietoo kätensä Sadin ympärille ja kuistaa tuon korvaan ”Niin mäkin rakastan sua”.


Sad ja Mike saapuvat keikkapaikalle. He lähtevät tekemään tietään lavan luo. Väkeä on jo alkanut kasaantua paikalle. Kaverukset kuitenkin pääsevät lähes lavan viereen. Aikansa katseltuaan ympärilleen alkavat he tylsistyä seisoskelemiseen. Mike alkaa pienenpientä käsipeliä Sadin kanssa. Hipaisee toista takamukseen, hymyilee toiselle. Sad haluaisi painautua toista vasten muttei uskalla sitä tehdä kaikkien nähden. Hän nauttii Miken pienestä hakkailusta. Tästähän hän on haaveillut ja odottanut joskus tapahtuvan. Hetken päästä SO.:n pojat tulevat lavalle tsekkaamaan soittimiaan ja muuta tekniikkaan liittyvää. Sad huokaa nähdessään Stalan. Sad katselee Stalan perään pää kallellaan. Mike huomaa sen ja on lyövinään Sadia leukaan. Hän virnuaa toisen korvaan ”Sä olet mun, äläs kattele vieraita miehiä!” Sad nauraa ”Ja paskat, niiko ite et kattelis Niksua kuolaten.” He nauravat ja odottavat josko esitys pian alkaisi.

Jonkin ajan päästä alkavatkin soittajat saapua lavalle ja asettuvat paikoilleen. Viimeisenä, jo alkutahtien soidessa saapuu Stala jolla valloittava hymy kasvoillaan. Tytöt huutavat idolinsa saapuessa. Stala aloittaa laulun ja yleisö laulaa mukana..

Väkijoukko alkaa tiivistää vielä enemmin lavan suuntaan. Mike vetää Sadin eteensä, aivan itseensä kiinni. Väen paljoudessa ei kukaan huomaa ajatella kuinka kiinni toisissaan he ovat. Sad nojaa Mikeen ja laulaa toisten mukana. Välispiikkeinä Stala viihdyttää yleisöään erilaisin vitsein ja mukaansa tempaavin jutuin

Stala ilmoittaa setin päättyneen ja kansa huutaa encorea. Lopulta SO. palaa lavalle ja Bye Byen sävelet alkavat kuulua. Kaikki laulavat yhdessä ja olo on haikea hyvän keikan päättymisen takia. Vähitellen alkaa yleisö valua poispäin. Sad työntää kättään Miken käteen. Mike vilkaisee tuota ja ottaa kädestä kiinni. Yhdessä he matelevat toisten mukana ulos. Ulos päästyään he alkavat jutella juuri kuulemastaan ja näkemästään. Toinen kehuu Stalan esiintymistä ja toinen Niksun. ”No oli ne kaikki hyviä” naurahtaa Sad lopuksi. ”Se on kyllä totta!” toteaa Mike takaisin. ”Mennääks vähä kävelee tonne. Ajellaa kotia hetken päästä.” ”Kävellää vaa” toteaa Sad asiaan. Muutaman minuutin päästä Sad kuitenkin on selvästi kylmissään. Mike huomaa sen sanoen ”Jos lähtäis ajelee Porvoosee..” Hymyillen Sad vastaa ”Mennää vaa.”

Autossa he istuvat melko hiljaa. SO.:n levyt soi autossa ja kumpikin muistelee äskeistä keikkaa.



Keikan jälkeen jää Sad yöksi Miken luo. Keikan ollessa sallittu se loppuu niin aikaseen, että kaverukset olivat kotona jo puolenyön jälkeen. Mike halaa Sadia ja onnittelee tätä ”Sweet seventeen, onneks olkoo sulle.” Antaa pienen suudelman toiselle. ”Mä haen meille kaljat ni voidaa juhlistaa sun synttärei.” He istuskelevat ja juttelevat keikasta. Mike miettii asiaa joka on vaivannut häntä. Päättää kysyä. ”Kuule Sad, saanks mä kysyy sult jotain” aloittaa Mike varovaisesti. Sad nostaa päätään toisen suuntaan odottaen mitä toinen aikoo kysyä. Mike ottaa Sadin käsistä kiinni hellästi. ”Kun sun käsiä ei voi olla huomaamatta” vastaa Mike ja jatkaa ”Sulla on noita viiltelyn jälkiä..” Mike ei itsekään tiedä kuinka kysyisi asiaa. Sad kuitenkin säikähtää kovin, vetää kätensä piiloon ja nousee ylös ”Vittu” pääsee hänen suustaan ja kyyneleet ilmestyy silmiin. Mike haluaa lohduttaa toista ja menee halaamaan Sadia, ottaa tätä hartioista kiinni. Sad kuitenkin irtautuu ja kääntää selkänsä. ”Mitä se sulle kuuluu?!” tämä tuhahtaa. ”Eihän se tosiaan mulle kuulu, mutta kertositko kuitenkin” anelee Mike. Sad pitää käsiään kasvoillaan ja kuiskaa: ”Sä et tiedä kuinka ne mulle huutelee: painu emo vittuu täält huoraamasta. Ja kaikkee muutakin.. Joka päivä.” Mike vetää Sadia syliinsä. Tällä kertaa Sad sallii sen ja pian Sad on istuuntunut Miken syliin. Sad itkee Miken olkapäätä vasten ja Mike silittelee tuon hiuksia. Yht’äkkiä Sad suutelee Mikeä kiihkeästi. Irtautuu Mikestä ja kysyy ”Haluuks säkin must sun pikkuhuoran?!” Mike ei tiedä miten suhtautua toisen purkaukseen. Hän on hiljaa, katsoo toista ja odottaa tämän rauhoittuvan. Sad menee kassilleen ja kaivaa sitä. Ottaa puukkonsa esiin ja katsoo kylmästi Mikea. ”Haluutsä nähä miten mä viillän? Haluutsä kattoo kun tyhmä pieni emo viiltelee itseään?” Mike huokaa ja katsoo Sadia silmin, jotka ovat täynnä rakkautta tuota poikaa kohden. ”Sad, kato muhu. Kuule mitä mä sanon. ”Mä rakastan sua. Onks siin mitä pahaa?” Sad ei vaan pääse alakulostaan irti. Hän tuiskaisee takaisin ”Miten sä voit rakastaa jotain angstaavaa pikku emoa. Ei meitä kukaan oikeesti rakasta.” Tällä kertaa Mike sanoo tiukemmin rakastavansa tuota. Mike kävelee Sadin luokse ja halaa tätä tiukasti. ”Laita puukko pois ja tule mun sylii uudellee. Se tuntu äsken niin hyvältä.” Sad katsoo Mikea. Laittaa puukkonsa kassiin takaisin ja antaa Miken johdattaa itseään. Mike istuutuu sängylle ja Sad istuutuu hajareisin toisen syliin. He halaavat pitkään ja Sad rauhoittuu. Hänen ajatuksissa pyörii ajatus oikeasta rakkaudesta. Rakkaudesta, jonka hän voisi saada tuolta mieheltä. Pian Sad työntää Miken makuulle ja he loikovat sylikkäin kunnes Sad nukahtaa Miken käsivarsi ympärillään. Mike katsoo nukkuvaa Sadia ja sulkee itsekin silmänsä. Kuiskaa vielä nukkuvan korvaan ”Olet rakas”.

Hmm.. ihan hyvä, mutta tuo juoni kulkee kyllä TOSI nopeesti. Toi keikkajuttuki tuli vähä liia pikasesti. + Ja varsinki noissa vuoropuhelukohtauksissa nii entteriä vois pistää vähä useammin. Muuten mukava tarina ja hyvä kun kerkeet jatkoa pistää noin useesti.

Siis juoni nopeasti ja keikka pikaisesti. Mutta, onhan tuossa mennyt kuitenkin viikkoja tarinan alusta tuohon mihin äskeinen teksti päättyy. Jokainen toki voi omassa mielessään pohtia kuinka paljon on viikkoja... Ja vuorosanat on tällä kertaa tekstin sisällä, koska edellinen tyyli sai sen verran negatiivisiä huomautuksia.

jatkoa jatkoa. :>

*w* mä lui nytten nää kaikki 11 sivua silleen tota putkeen, hyvä iltasatu, mutt voi jessus mä oon ihan oikeesti unohtanut, tän, mutta tää on ihana♥ Ainaskin toi loppu. Ei muuta sanottavaa, nytku uni painaa silmää, mutta jatkoa kiitos!

-Stalantypy-