Örviksen räpellykset

Olipas sillä jatkolla pituutta, paljon kiitoksia siitä! :] Outoo muute et mie oon innoissaa menos hevosil ratsastaa, mieku vihaan hevosia...(paitti makkarana ne on hyvää ^^). Mutta joo, jatkoa vaan tulemaan heti kun kerkeet d:

(Ollaanpa ny ilkeitä ja huomautellaa viel lopuks muutamasta kirjotusvirheestä
Vihdoin he pääsevät lähetemään rannasta

He tottelevat tyttöä ja juoksevet menneitten perään mökkiin.

ja tuntee sitten limaisen käsen olkapäällään.)

Albireo wrote:

Outoo muute et mie oon innoissaa menos hevosil ratsastaa, mieku vihaan hevosia...(paitti makkarana ne on hyvää ^^).

Et sä oikeesti hevosia vihaa, sanot vaan.


Tuo oli kiva jatko ja hyvän pituinenkin. (; Enkä mä näköjään niin taitava ollu, ku kerran en saanu ponia liikkeelle. :'D Jatkoa! ^^

Sinttu wrote:

Sitäpaitsi hevosista EI valmisteta enää makkaraa.

No mut ainaki joihinki meetvursteihi sitä viel tungetaa, ja hyvin se niihi sopii. :b Tai ainaki tähän mitä mässäilen ny. *Nam nam*

No mutta siis, yks juttu piti kysäst Örvikselt: Kuin monta lukuu tätä stoorii on tulossa? Siis et tyyliin muutama, vai jotai 30? Ko kiinnostais tietää et kuin kauan me saadaa täst stoorist viel nauttia.. :]

Blackwolf wrote:

No mutta siis, yks juttu piti kysäst Örvikselt: Kuin monta lukuu tätä stoorii on tulossa? Siis et tyyliin muutama, vai jotai 30? Ko kiinnostais tietää et kuin kauan me saadaa täst stoorist viel nauttia.. :]

Ny on kyl tosi vaikee sanoo. Ku en ollu tähä suunnitellu mitään juonta. Jatkan tätä nii pitkään, ku keksin jotai. Ny alkaa jo ideat vähä loppuu...
Mut voitte sanoo, jos teit alkaa jo kyllästyttää tää stoori

Muute, hyvät heppojen nimet. Se ny niis onki ainoo hyvä juttu... Hitsi mie en malta vartoo sitä keikalle pääsyy.

Laitaha pia jatkoo! Nii ja sellaset 30+ jaksoo..

Örveltäjäkö wrote:

Mut voitte sanoo, jos teit alkaa jo kyllästyttää tää stoori

Ketä vois muka kyllästyä tähän stooriin? (vastaus ei kukaan) Mutta pakke tahtoo jatkoa!

*kommentti*

Hää hää, ny siun o pakko jatkaa. :p

Wedary wrote:

*kommentti*

Hää hää, ny siun o pakko jatkaa. :p

Sori oon laiska: *kommentti*

Hää hää, ny siun on IHAN pakko jatkaa! :p

miksi MINÄ aina satutan itteni??? no joo olen elementissäni, löin vasta toissapäiväni itseäni ovella otsaan... Mutta Jonnekin telkkarissa? ihanaa <3 Miksi minä en voi kirjoittaa näin nopeasti...

Bläk: Kiitti ja ei riitäkään. Ny alkaaki vähä ideat loppuu…paitsi ei alakaa mut siis joo d:
Albi: Ole hyvä. Kiva ku ilmotit noist virheist (:
Sinttu: Ei Albi vihaakaa. Varmaa huomasitki et mite innoissaan se ratsasti hepoilla d:
Mama: Kiva d:..ja voi voi ._.
Pakke: Vastaus: kaikki. Ja Pakke saa jatkoa (:
Wed: Jatkan d:
Bass: Kyl d:
Elen: Ainaha sie satutat d: nopeasti? hmh…


9. luku: "Tehdään munkkeja!"

”Fuckin’ Albi!”, Julia kiljaisee pojalle, joka on hänen takanaan.
”Säikähitkö?”, Albi naurahtaa tytölle.
”U’re stupid!”, Julia tuhahtaa ja pyyhkii kädellään likaista olkapäätään.
”Jaa”, Albi sanoo välinpitämättömästi Julialle ja kävelee keittiöön, jossa NS, Sinttu ja Örvis jo ovat.
”Ettekö te löytäny sitä heppaa?”, Örvis kysyy NS:ltä.
”No hitto ei”, tyttö vastaa surullisena, ”Mut mä en ymmärrä, minne se on voinu mennä, kun tää saari on niin pieni”.
”No, jos se on lähteny vaikka uimaan jonnekin”, Sinttu ehdottaa.
”Tuskin se uida osaa, koska ei se osannu ees kävellä”, Albi heittää.
”No, jos joku on varastanu sen”, Sinttu ehdottaa uudestaan.
”Kuka nyt sen varastas?”, NS kysyy, ”Eihän täällä saarella oo muita kuin me”.
”Kai”, Albi jatkaa.
”Joo, älä pelottele”, NS sanoo pojalle, ”Tehään nyt jotain ruokaa. Mulla on kauhea nälkä”.
”Onko ehdotuksii, et mitä tehtäs?”, Örvis kysyy.
”Vaikka keitettyjä perunoita ja nakkikastiketta”, Sinttu ehdottaa.
”Ei keitettyä perunaa!”, Örvis torjuu tytön ehdotuksen.
”No vaik sitten riisii sen perunan tilalle”, Sinttu ehdottaa.
”Eikun nakkia”, Albi keskeyttää.
”Nakkia ja nakkikastiketta?”, Sinttu ihmettelee.
”Niin”, Albi vastaa, ”Tai sitte makkaraa, tai metwurstia tai heppaa”.
”Joo, ei käy”, NS sanoo pojalle, ”Jotain muuta kun nakkikastiketta”.
”Joo, voitas ottaa se metwursti Wedin, Hennulin ja Bloodiksen hepoista”, Albi suunnittelee.
”Kelpaa”, Sinttu vastaa, ”Kuka menee teurastamaan?”.
”Ääh, oikeesti ny”, NS tuhahtaa, ”Mitä oikeesti tehdään? Mul on kauhee nälkä”.
”Pizzaa?”, Örvis ehdottaa.
”Vastahan me tehtiin sitä eilen”, NS tiuskaisee.
”No, ehdota ite jotain, kun ei meidän ehdotukset kelpaa”, Örvis huudahtaa.
”Mutta kun ei tuu mitään mieleen”, NS vastaa.
”Tehdään lettuja!”, Sinttu sanoo.
”Eikun munkkeja!”, Albi huudahtaa.
”Joo! Tehdään munkkeja!”, Sinttu riemastuu.
”Heei! Ei se oo mitään ruokaa”, NS huomauttaa.
”Ei se haittaa”, Sinttu vastaa, ”Pääasia, että maha tulee täyteen. Vai mitä mieltä Örvis on?”.
”Joo, miten vaan”, hän vastaa kyllästyneesti.
”Noni, eli tehdään munkkeja”, Albi päättää.
Pian he saavat NS:nkin suostuteltua ja alkavat tehdä taikinaa.
”Ei täällä oo missään munkkienteko-ohjetta”, NS ilmoittaa selatessaan keittokirjaa.
”Ei se oo niin justiinsa”, Sinttu vastaa, ”Kunhan jonkun taikinan ohjeen löydät sieltä, niin se kelpaa”.
”Täs ois piparkakkutaikinan ohje”, NS ilmoittaa.
”Se kelpaa ihan hyvin”, Sinttu sanoo.
”Siihen tarvitaan siirappia”, NS sanoo kulmiaan kurtistaen, ”Onks meillä siirappia?”.
”Ei näytä olevan”, Örv sanoo kaappeja tutkien.
”No höh. Miten me voidaan sit tehdä sitä?”, NS kysyy.
”Eiks vehnäjauhoista ja kokiksesta saa hyvää siirappia”, Albi ehdottaa.
”Hei! Tuo on hyvä idea!”, Sinttu huudahtaa, ”Sä oot nero”.
”Luonnollisesti”, poika vastaa.
Ja niin he alkavat tehdä taikinaa innolla. Toiset tekevät vehnäjauhoista ja kokiksesta siirappia ja toiset vatkaavat kananmunia pitkin pöytiä.
”Kattokaa, mä osaan jöngleerata kananmunilla”, Sinttu sanoo ja heittelee kahta kananmunaa kädestä toiseen.
”Sinttu, varo vähän”, Örvis sanoo, mutta liian myöhään. Tyttö heittää munat liian korkealle ilmaan ja toinen tippuu rikkinäisenä maahan.
Muut hurraavat tytölle.
”Hienoo Sinttu”, Örvis huudahtaa, ”Ota nyt se muna sielt maasta ja sekota se tohon kuppiin”.
”Mut missä se toinen muna on?”, Sinttu kysyy.
”Katos ylöspäin”, NS vastaa kattoa osoittaen.
Ja kappas. Siellähän se muna on katossa kiinni.
”Hupsistaheijaa”, Sinttu naurahtaa.
”Mites se sinne joutu”, Albi kikattaa.
”Ei harmainta hajua”, Sinttukin nauraa, ”Mut mä en sitä sinne ainakaan heittänyt”.
”Joo, mut jatkettaisko nyt tän ruuan tekoo?”, NS ehdottaa ja pian taikina onkin valmista.
”Mitä sit seuraavaks pitää tehdä?”, Albi kysyy, ”Pitääks tää taikina laittaa uuniin vai?”.
”No ei”, NS vastaa, ”Niistä pitää tehä sellasia rinkuloita ja sit laittaa tohon kattilaan”.
Muut tottelevat tyttöä ja laittavat pullat kattilaan kiehumaan.
”Hey you!”, Julia huutaa olohuoneesta, ”There is Lordi in TV!”.
Keittiössä olevat innostuvat ja ryntäävät olohuoneeseen. Ja siellä onkin juuri telkkarissa menossa Lordin haastattelu. Kaikki istuutuvat sohvalle pariksikymmeneksi minuutiksi.
”What’s that smell?”, Julia kysyy kohta.
Muut vilkaisevat pelokkaina toisiinsa.
”Voi hitto!”, NS karjaisee ja juoksee keittiöön Albi, Sinttu ja Örvis perässään.
”Se palaa!”, Sinttu kiljaisee.
Ja niinpä. Kattila on tulessa.
”Voi hitto! Mitä me tehään?”, NS karjuu.
”Öö…pitiks tässä vaihees sammuttaa tuo kattilan kannel vai matol vai vedel vai jollain sammuttimel?”, Örv hätiköi.
”No en mä muista!”, NS huudahtaa.
”Äänestetään!”, Albi ehdottaa.
”Ei hitto tässä ehi mitään äänestämään”, NS kiljuu, ”Tää talo on kohta ihan porona”.
”No, onks teil parempii ideoita?”, Albi kysyy.
Kukaan ei vastaa.
”No sit äänestetään”, Poika päättää, ”Kuka kannattaa kattilankannella sammuttamista?”.
NS viittaa.
”Entä matol sammuttamist?”.
Sinttu viittaa.
”Entä kenen mielestä vedel kannattais sammuttaa?”.
Poika viittaa itse.
”Entä sil sammutusjutskal?”.
Örvis viittaa.
”Hitto! Ei täst tule mitään”, Sinttu sanoo hermostuneesti.
”Julia!”, Albi huutaa, ”Come here now!”.
“What?”, Julia sanoo tultuaan keittiöön, “Oh, I see fire”.
”Really?”, NS sanoo silmiään pyöräyttäen.
”But Julia. What we have to do now?”, Albi kysyy.
“Hmm, let me think”, Julia vastaa.
”I don’t let you think!”, Albi huutaa tytölle.
“I think, that you have to put out this fire with the lid on the caddle”, hän vastaa.
“Thanks Julia”, NS huokaisee, ottaa kattilankannen ja sammuttaa sillä mallikkaasti tulen.
”Oho! Seinä on ihan musta”, Örv sanoo.
”Mama tykkää hyvällä”, Albi naurahtaa.
”Noh…toivottavasti se ei huomaa”, Örv vastaa.
”Juu, hyvinhän Mama pystyykin olla huomaamatta tota mustaa seinää”, NS tuhahtaa.
”No jaa”, Örv vastaa, ”Tehdään nyt vaan nuo pullat valmiiks”.
Pian ruoka on valmista ja he kutsuvat Juliankin syömään.
”What’s that shit?”, Julia huudahtaa ja sylkee pullat lattialle.
”Hmh, ei se kyl noin pahaa voinut olla”, NS sanoo ja maistaa itsekin.
Muut katsovat kuinka tyttö yökkäilee ruoka suussaan.
”Hitsi tää on pahaa!”, NS huudahtaa.
”Me ollaan taitavia”, Sinttu naurahtaa.
”Mulla on nälkä”, Albi murahtaa.
”Ääh, ei sil oo niin välii”, NS sanoo pojalle, ”Mut voisit tietty syödä noita pullii, jos haluut”.
Poika vilkaisee pullia nenäänsä nyrpistäen ja päättää olla maistamatta niitä.
”Muutes Albi”, Sinttu kysyy pojalta kohta, ”Mikä idea sulla oli, että voitais tehdä tänään?”.
”Ääh, ei se ollukaan hyvä idea”, Albi vastaa.
”Ei se haittaa. Kerro kuitenkin”, Sinttu vaatii.
”No, mie aattelin, että oltais menty sille saarelle”, hän vastaa.
”Hullua!”, tytöt huutavat kuorossa.
”Tiedän”, Albi vastaa, ”Mutta se olikin vaan ehdotus”.
”Mut tuo oli oikeesti hyvä idea”, Örvis sanoo riemastuen.
”Mutta harmi vaan, että Elen ei voi tulla mukaan, koska sen jalka on murtunu”, NS muistuttaa, ”Jonkun on pakko jäädä tänne sen kanssa”.
”Mä en ainakaan jää”; Sinttu ilmoittaa.
”Enkä mä”, Örvis sanoo.
”Enkä mie”, Albi vastaa.
”No, en kyl mäkään suostu”, NS sanoo.
”Vedetään pitkää tikkua”, Sinttu ehdottaa ja hakee neljä eripituista tikkua itselleen.
Muut repäisevät Sintun kädestä mieleisensä tikun.
”Äägh! Mulle jäi lyhyin”, Örvis karjaisee tikunjämä kädessään.
”Julia, we go now to the island!”, Albi sanoo, “Do you wanna come with us?”.
“When will we go there?”, Julia kysyy innoissaan.
“In the evening”, Albi vastaa.
Pian kello onkin jo 22:00 ja tulee pimeää.

Miten tyypit selviävät pelottavalla saarella?
Miten Örvis ja Elen selviytyvät kahdestaan saarella?
Pääsevätkö Mama ja kumppanit turvallisesti perille?

Nää selviää ehk seuraavassa luvussa.

--------------------

Taas tuli melko pitkä tauko, mutta eipä voi mittään
Ja en oo hyvä enkus, joten huomautelkaa jos oon jotai kirjottanu väärin d:

Hii, pitkä jatko! Emmie kyl osaa mitää järkevää sanoo, lisää jatkoo vaan nopeesti :]

Mahtava jatko oli taas. Yleensä nauran näille hiljaa mielessä, mut tälle repesin iha äänee:
”Eikun nakkia”, Albi keskeyttää.
”Nakkia ja nakkikastiketta?”, Sinttu ihmettelee.
:'D Mut joo, jatkoa kiitos. :]

Kivaaaa, piiiiiiitkä jatko. :]
Miten mä osaankin olla aina noin viisas. :''D Nakkia ja nakkikastiketta, nams. :'P
Mie arvaisin ettei me tumpelot mitää mukkeja osata tehä. Mie tein just vähän aikaa sitten piparitakinan, mutta ei niistä sentään palaneita munkkeja tullut.

Ja mul kävis varmaan oikeestikin noin, jos mie jönglooraisin kananmunilla.

Ei siel mitää virheitä tainnu olla, joten jatkoa lisää vaan tulemaan. ^^

jauhoista ja kokiksesta siirappia? ._o arg. mahtaa tosiaa olla hyvää ruokaa. Nakkia ja nakkikastiketta? .__O argh. jatka. :'D

HA! kerrankin mie keksin jotain järkevää sanottavaa! Eli siis tuota noin olisi hienoa, jos saisit aina väliin enemmänkin kuvailuja, kun minä menen sekaisin kuka puhuu ja mitä puhuu, kun on niin paljon repliikkejä...

Mutta siis hieno osa taas

Joo, seur luvussa Mama laittaakii sit hienoa paistia jostakin tummasta lihasta jota hän on Albin kanssa hommannut jostain ihmeen paikasta..

Ja ruuanlaitto-oppitunti seuraa kun palaan!!

Mut hei..mahtavaa tää story meistä. Odotellen jatkoa

Hee...nyt täs repee munkkienpaiston keskellä.. Tosi hyvää tää...Mutta jatkelehan örvis kun kerkiät. ^^

Albi: Ethä sie koskaa.. d:
Bläk: Kiva jos kelpas d:
Sinttu: Sinttu on porukan aivot : P
Wed: Kyl, näillä on terveellinen ruokavalio : P
Elen: Jee, eka rakentava palaute. Ja kiitti paljon, mie otan tost opikseni (:
Mama: Juuh, jatkoo tullee d:
Ns: Kiva ku kelpaa d:


10. luku: "Tää on pelottava paikka"

On hyvin tuulinen ja melko pimeä ilta. Täysikuu paistaa kirkkaana taivalla ja aallot lyövät pehmeästi rantakallioon. Albi, Julia, Ns ja Sinttu seisovat laiturilla ja suunnittelevat saarelle menoa.
”Millä me ees mennään sinne?”, Sinttu kysyy muilta, ”kun Mama ja porukat otti sen moottoriveneen”.
”Ainiin hitto”, Ns tuhahtaa, ”Mä unohin tuon kokonaan”.
”Mut meillähän on tuolla aitassa joku kumivene”, Albi muistuttaa.
”Mut onkohan se tarpeeks hyvässä kunnossa?”, Sinttu kysyy.
”No mennään kattoo”, poika vastaa ja niinpä jengi juoksee laumana aitalle ja he avaavat ruostuneen, natisevat oven.
”Sehän on ihan kunnossa”, Albi hihkaisee ja osoittaa aitan perällä olevaa pientä kumivenettä.
”Tää on kyl vähän rikki”, NS sanoo ja ottaa veneen nurkasta pois.
”Ei se haittaa, tuo kelpaa”, Sinttu vastaa, ”Mennään jo”.
”Ja tässä sitä paitsi lukee, että maksimi paino on 100 kiloa”, Ns huomauttaa, ”Luulen, että me painetaan yli 100”.
Mutta muut ovat jo juoksemassa takaisin laiturille.
”Noh, mähän varoitin”, NS huokaisee itsekseen ja juoksee muiden perään.
He laskevat veneen vesille ja menevät varovaisesti yksitellen sen kyytiin.
”Täällä on hieman ahdasta”, Albi sanoo veneen lähdettyä rannasta.
”Tosiaankin”, Ns naurahtaa pidellen jalkojansa veneen ulkopuolella.
Hetken jokainen on hiljaa. He kuuntelevat tuulen huminaa ja katsovat kun täysikuu on noussut taivaalle.
Pian Julia innostuu soudellessaan lauleskelemaan Rammsteinia.
”...Keine Sonne die mir scheint keine Brust hat Milch geweint…”
”Julia, would you stop that”, Ns sanoo tytölle yrittäen kuulostaa mahdollisimman kohteliaalta.
Tyttö lopettaa pettyneenä laulamisensa ja jatkaa soutamista nokka pystyssä.
Pian alkaa tuulla lujempaa ja he ottavat tiukemman otteen venestä pysyäkseen kyydissä.
”Mulla on kylmä”, Ns sanoo täristen.
”Mitäs et laittanu takkia päälle”, Sinttu vastaa.
Ns kohauttaa hartioitaan ja jatkaa kuun katselua.
Parinkymmenen minuutin päästä he saapuvat saarelle.
”Tää on pelottava paikka”, Ns kuiskaa muille.
Kaikki neljä hyppäävät veneestä ja Julia sitoo veneen kaatuneeseen puuhun kiinni.
”Nyt me voidaan tehdä täällä mitä vaan, kun Mama ei oo häiritsemässä”, Albi sanoo.
”Oikeessa oot, mutta mua vähän pelottaa että tänne voi eksyä”, Ns vastaa.
”Nojaa, miten vaan”, Albi kohauttaa harteitaan, ”Mutta voitais kai me tehäki tääl jotain. Tuskin me tänne tultiin vaan seisoskelemaan”.
”Juu, ollaan piilosta”, Sinttu ehdottaa, ”Kuka haluu laskee ekana?”.
Kukaan ei ilmoita haluavansa.
”Eli siis NS”, Sinttu päättää.
”Hei, ei tää oo reilua!”, Ns huudahtaa.
”No, jokainen meistä joutuu jossain vaiheessa laskemaan joten älä sie ny ala itkee”, Albi tiuskaisee.
Ns huokaisee ja alkaa laskea kahteenkymmeneen.
Sillä aikaa muut juoksevat nopeasti piiloihinsa.
”…17, 18, 19, 20, tullaan!”, Ns huutaa.
Tyttö tähyilee ympärilleen nähden vain metsää ja järven, ja kuullen vain tuulen ujellusta ja aaltojen lyöntiä.
”Mua oikeesti pelottaa”, Ns kuiskaa itselleen.
Välillä hän kuulee sivultaan pelottavia ääniä, jotka saavat hänen sydämensä lyömään entistä tiuhempaan.
”Hitto tää ei oo kivaa!”, hän huutaa melkein jo itku kurkussa, ”Tulkaa pois jo piiloistanne!”.
Vastaukseksi hän ei saa muuta kuin linnun rääkäyksen, joka oli peräisin linnulta, joka oli säikähtänyt tytön voimakasta äänenkäyttöä.
Muutaman minuutin kuluttua tyttö on menettämässä toivoaan ja miettimässä takaisin veneelle menoa.
Mutta pian hän huomaa edessään suuren hautakiven.
”Tää on pelottavaa”, hän kuiskaa ja kävelee lähemmäs kiveä, ”Kukahan tähän on haudattu…?”.
”Bööö!!!”, kuuluu kiven takaa kovaääninen huudahdus.
Ns kiljaisee todella kovaäänisesti.
”Säikähit”, Sinttu naurahtaa ja tulee esiin hautakiven takaa.
”No todellakin!”, Ns huutaa päästäen suustaan pari kirosanaa, ”Oliko ihan pakko tehdä noin?”.
”Tietty”, toinen tyttö vastaa.
Ns pyöräyttää silmiään ja vilkaisee onko hautakiven takana muita.
”Jaa, te menitte kaikki samaan piiloon”, Ns sanoo nähden Albin ja Juliankin kiven takana.
”Ei tossa ajassa paljon piiloja ehdi ettii”, Albi vastaa, ”Mutta Sinttu, sun vuoro laskee”.
Tyttö nyökkää ja alkaa laskea hautakiveä vasten.
”…18, 19, 20, tullaan”, hän ilmoittaa.
Tyttö vilkuilee ympärilleen.
”Tää on iso paikka, miten mä voin koskaan löytää ketään”, hän miettii.
Pian hän kuitenkin huomaa erään puun takana vaaleanpunaisen paidan vilahduksen.
Sinttu luoksee nopeasti puun luokse ja huomaa siellä ilokseen Julian.
”I found u!”, Sinttu huudahtaa tytölle.
”Fuck u!”, Julia huutaa.
”Hmm, what’s wrong with you now?”, Sinttu kysyy tytöltä ihmetellen.
”Nothing”, tyttö vastaa.
”Jaa’a, missäs muut sit vois olla”, Sinttu puhuu itsekseen.
Hän kävelee muutaman minuutin ajan metsässä etsien muita, Julia kintereillään.
Pian alkaa sataa enemmän ja tuulikin yltyy.
”I think, we have to go now”, Julia sanoo litimärkänä, ”I’m wet”.
“Yes, I’m too”, Sinttu vastaa, “But I have to find others”.
Tytöt jatkavat etsimistä ja pian löytävät Ns:n veneen luota.
”Mä päätin palata tänne takasin, kun tääl on jo niin märkä, että voitais jo lähtee”, tyttö sanoo.
”Juu, ihan kohta”, Sinttu vastaa, ”Albi vaan pitää eka löytää”.
Muut tytöt päättävät auttaa etsimisessä.
Kymmenen minuutin päästä he ovat vieläkin etsimässä poikaa.
”Hitto, minne se on voinu mennä”, Sinttu huokaisee.
”Albi! Albii! Missä sä oot?”, Ns huutaa.
Ei vastausta.
”Mitä me tehdään, jos me ei löydetä sitä?”, Sinttu kysyy muilta itku kurkussa.
”No, pakkohan meidän on löytää se. Ei me voida sitä tänne saarelle yksinkään jättää”, Ns vastaa.
”No, niin kai sitten”, Sinttu huokaisee.
Tytöt etsivät ja huutavat poikaa vielä parinkymmenen minuutin ajan.
”Tää ei oo enää yhtään kivaa!”, Sinttu karjaisee, ”Mulla on kylmä! Albi, tuu oikeesti jo pois piilosta!”
Pian he kuulevat pelottavan murahduksen takaansa.
Tytöt vilkaisevat sydän pamppaillen taaksensa, mutta eivät näe siellä mitään.
”Mua oikeesti pelottaa ny”, Ns kuiskaa.
”Niin muakin”, Sinttu vastaa.
”Me to”, Julia sanoo.
Tytöt eivät jää miettimään, miten Julia sai tietää, mistä he puhuivat. He nimittäin kuulivat toisenkin murahduksen. Kovaäänisemmän sellaisen. Ja lähempää heitä.
”Hitto ny mennään jo!”, Sinttu huudahtaa ja lähtee kävelemään veneelle päin muut perässään.
”Aargh! There is a wolf!”, Julia huudahtaa, osoittaa taakseen ja lähtee juoksemaan hirmuista vauhtia veneelle päin.
Ns ja Sinttu eivät edes ajattele vilkaisevansa taakseen vaan lähtevät vain juoksemaan Julian perään.
”Katsokaa kuka tuolla on!”, Sinttu huudahtaa.
”Ei ny keretä mitään kattoo!”, Ns huutaa takaisin ja juoksee kauheata vauhtia veneelle päin.
Pian he kaikki pääsevät veneelle, hyppäävät nopeasti sen kyytiin ja lähtevät rannasta.
Tytöt katsovat vielä pelokkaina rannalle, jossa he näkevät koiran näköisen olennon katselevat heihin päin.
”Se oli näin lähellä”, Ns sanoo pidellen käsiään sentin päässä toisistaan, ”Oikeesti, tajuutteks te että me oltais saatettu kuolla? Vähänkö me ollaan onnekkaita”.
”Onnekkaita??”, Sinttu kiljaisee, ”Tajuutko sä, että Albi on ehkä kuollut!?”.
”No joo”, Ns vastaa, ”Mutta eiks se pääasia kuitenkin oo, että me ollaan hengissä”.
”No ei todellakaan!!”, Sinttu karjuu, ”Mikä itserakas ääliö susta on tullut?!”.
”Eikun…emmä sitä tarkottanut”, Ns selittää.
”Nii just”, Sinttu tiuskaisee silmiään pyöräyttäen.
Kaikki ovat hetken hiljaa ja miettivät itsekseen tapahtunutta.
”Muutes Sinttu”, Ns kysyy varovaisesti, ”Kenet sä oikeen näit sillon, kun me oltiin lähdossä siltä saarelta”.
”Äh, en ketään”, tyttö vastaa, ”Te pitäisitte minua ihan hulluna”.
”Ei pidetä, kerro vaan”, Ns sanoo.
”Noh, mä olin näkevinäni Jonin”, Sinttu kuiskaa ja kyyneleet alkavat valua hänen poskilleen.
”Jonin? Masterin?”, Ns kysyy.
”Niin”, Sinttu vastaa.
”Sä oot hullu”, Ns huudahtaa.
”Mä tiedän, mutta sen mä näin”, tyttö vastaa silmiään pyyhkien.
Taas kaikki ovat hiljaa ja pian he pääsevät perille kotisaarelleen.
Tytöt heittävät kumiveneensä laiturille ja lähtevät juosten mökkiin. Heidän onnekseen ovi ei ole lukossa.
He pukevat lämmintä päälleen ja menevät pian nukkumaan.

Mitä Albille käy?
Saako Mama tietää heidän saarelle menosta?
Mitä tapahtuu huomenna?

Nää selviää ehkä seuraavassa luvussa.

---------------------

Jouluosa on vähä myöhässä….

Hihiiii!!! *bilettää* Vihdoinki mie katosi, iha sama kuolinko vai pelataanko Lordi korteilla Jonin kanssa pokeria siellä, kunha pääsin teistä eroon Juu ja jatkoo jossai vaihees kunha ehit :] (ja ei se mama mitää huomaa, ei ainakaa siitä että mie olisin poissa, sitähä ny ei kukaa huomais d: ).

.____. Mihi Albi katos? Onha se viel elossa..? ._. Ny äkkii jatkoo, mie tahron tietää. d: Mut juu, jänskä osa oli ja innolla tässä venailen sitä jatkoa.. :]

Heii, ei Albi saa kadota vaikka kuinka haluiskin! Täst tarinastahan tulis ihan liian tylsä. Jatkappas!

Juuh, kerrassaan hiano osa taas kerran kiitos Tällä kertaa mulla ei taida olla mukana mitään rakentavaa, mutta saa luvan kelvata... Juups ^^

Pöh, nyt se oli sitten Albin vuoro kadota. Aina joku katoaa tai meinaa kuolla! :'<
Ja enkai mä nyt ihan oikeesti mitään Jonia nähny? ö___Ö' Täähä käy jo aivan liian pelottavaks.

Jatkoa vaan, Albi takasi tarinaan, kiitos. ^^

Albi: No kiva ku on hauskaa (:
Bläk: Lällällää :p
Bass: Kyl se saa d:
Elen: Kiitos (:
Sinttu: Kyllä näit ja jatkoo tulee :p


11. luku: ”Hupsista”

Aamu on koittanut SO.-boardlandiassa jo aikoja sitten, mutta kukaan ei ole vielä herännyt. Ilma on kuitenkin vielä synkkä ja sateinen. On jo keskipäivä ja kello on jo 12:30, kun ensimmäinen SO.-boardilainen Elen herää.
Hän herää haukotellen ja päättää mennä ottamaan aamupalaa.
Kun hän on päässyt alakertaan ja keittiöön, häntä odottaa suuri järkytys. Keittiö on aivan kuin maanjäristyksen jäljiltä: pöydät ovat sotkussa, astioita lojuu ehjinä ja rikkinäisinä pitkin pöytiä, ruuat ovat lattialla, kananmuna on katossa.
Tyttö hieroo silmiään, eikä meinaa uskoa tätä todeksi. Jättivätkö muut keittiön eilen tämän näköiseksi? Hän itse ei nimittäin ollut palannut alakertaan enää illalla. Tyttö ei päätä alkaa siivota, vaan huutaa muut alakertaan.
Julia, Ns, Sinttu ja Örvis tulevat nopeasti Elenin huudon jälkeen alakertaan, peläten, että tytölle on sattunut jotain.
”Mitä hittoo sä täällä keskellä yötä karjut?”, Ns kysäisee tytöltä.
”No, ensiksi kello on jo puoli yks, eli on päivä”, Elen ilmoittaa, ”Ja toiseksi Mama ja tyypit tulee puolen tunnin päästä tänne ja keittiö on tuon näköinen”.
”Hupsista”, Örvis naurahtaa.
”Etteks te siivonnukaan täällä eilen?”, Ns kysyy Örviltä ja Eleniltä.
”Aha, että meidänkö niskoille nyt nää syyt laitetaan?”, Elen huudahtaa.
”No, tehän täällä viimesenä hereillä olitte”, Ns vastaa.
”Grhm, miettikääpäs hieman”, Örv sanoo pyöräyttäen silmiään.
Ns miettii hieman ja eilisen päivän tapahtumat palautuvat hiljalleen hänen mieleensä.
”Voi hitto!”, hän karjahtaa hiuksiaan repien, ”Voi hiton hitto!”.
”Noh, äläs ny turhaan hermoile”, Örvis rauhoittelee, ”Kyllä me nuo tuosta nopeesti siivotaan”.
”Äh, en mä sitä meinannu”, Ns vastaa karjuen, ”Tajuutko sä missä Albi on?!”.
”Öh..mitä sä nyt oikeen meinaat?”, Örv kysyy tytöltä.
”No, Albi jäi perkule sinne saarelle!”, Ns huudahtaa.
”Mitä hittoo?!”, Örv kiljahtaa.
”Äh, Ns vaan heittää taas jotain kuivaa läppää”, Elen naurahtaa.
”Enpäs!”, Ns karjahtaa.
”No kylläpäs”, Elen väittää, ”Mä en mee tohon lankaan”.
”Sinttu todista sä”, Ns tuhahtaa ja etsii katseellaan Sinttua, ”Hei, minne sä katosit?”.
”Se taitaa itkee tuolla olohuoneen sohvalla”, Örv huomauttaa.
Muut ravaavat Sintun luokse.
”Sinttu, mitä sä itket?”, Elen kysyy.
Tyttö ei vastaa, vaan jatkaa itkuaan entistä kovaäänisemmin.
”Hei, kerro nyt”, Örviskin pyytää.
”Huolestuttaako sua se, kun Albi katos?”, Ns kysyy.
Elen pyöräyttää silmiään.
”Ei..”, Sinttu kuiskaa.
”No, mikä sitten”, Ns kysyy, ”Kerro nyt”.
”En mä voi..”, Sinttu kuiskaa taas.
”Miten niin et voi?”, Örvis kysyy.
”Nokun en vaan voi ja jättäkää mut nyt rauhaan!”, Sinttu karjuu ja juoksee yläkertaan.
”Noh, sillä on vaan huono päivä”, Ns huokaisee.
Muut nyökkäävät.
Hetken kaikki ovat hiljaa ja kuuntelevat järveltä päin tulevaa moottoriveneen ääntä, joka kuuluu kokoajan voimakkaammin ja voimakkaammin
He vilkaisevat toisiinsa.
”Voi hitto! Miks ne nyt jo tuli!?”, Ns huudahtaa, ”Mitä me sanotaan Mamalle?”.
”No siis, eihän me mitään pahaa olla oikeestaan tehty…”, Örvis vastaa.
”Juu, siis eihän me olla muuta tehty kuin räjäytetty keittiö, hävitetty Hennulin heppa ja Albi”, Ns sanoo pyöräyttäen silmiään.
”No juu”, Örvis vastaa ja menee avaamaan Mamalle, Bläkille, Wedille, Bassille, Hennulille ja SS:lle oven.
”Aivan mahtava keikka!”, Mama huudahtaa päästyään eteiseen, ”Ette tajuu, millane meininki siel oli”.
”Niinpä, ja Jussi käveli metrin päästä minuu”, Wed huokaisee.
”Ja mie sain Timo-Timon nimmarin”, Bläkki tuulettaa.
”Öh, kiva kuulla”, Ns sanoo, ”Mutta voisitteko olla ystävällisiä, ettekä menis keittiöön”.
”Miks me ei sinne saatais mennä?”, Hennuli kysyy ja juoksee heti keittiöön muut kintereillään.
”Noh, mähän varoitin..”, Ns huokaisee.
Ns, Elen, Örvis ja Sinttu vilkaisevat pelokkaina toisiinsa ja kuulevat pian Maman kovaäänisen kiljahduksen.
”Mitä hittoo te ootte tehny mun keittiölle!?!”, hän karjuu, ”Mä sanoin, että käyttäytykää viisaasti!!”.
”Mut siis, kyllähän me käyttäydyttiin iha hyvin”, Elen vastaa.
”Niinkö?!”, Mama huudahtaa ja katselee epäröiden kattoon liimautunutta kananmunaa.
”No siis suurimmaksi osaksi ainakin”, Elen vastaa.
”No onneks meidän ei tarvii siivota”, Hennuli vastaa ja lähtee Wedin kanssa hevostallille tarkastamaan, onko heidän hevosillaa kaikki hyvin.
”Hmh, no pääasiahan on, että kaikki on kuitenkin hengissä”, Mama huokaisee, ”Kyllä me tuo tuosta siivottua saadaan”.
”Niin kai”, Ns kuiskaa itselleen.
”Missäs muuten toi Albi on?”, Mama kysyy, ”Mulla on sille tuliainen”.
Muut eivät vastaa mitään.
”Onks se yläkerrassa?”, Mama kysyy uudelleen ja alkaa huudella poikaa.
Muut ovat yhä hiljaa.
”Hei, kertokaa ny missä se on?”Mama kysyy taas.
Pienen hiljaisuuden jälkeen Ns päättää avata suunsa.
”Albi on saarella?”, Ns sanoo hiljaa.
”Anteeks mitä?”, Mama kysyy ihmetellen.
”Albi jäi sille saarelle”, Ns kuiskaa.
”Saarelle?? Sille...tuolleko?”, Mama huudahtaa osoittaen ikkunasta ulos järvelle päin.
Tyttö nyökkää.
”Just”, Mama vastaa silmiään pyöräyttäen, ”Kyl mä teidän vitsit tunnen”.
”That’s true”, Julia sanoo, ”Albi is in the island”.
“Minullekin ne yritti kertoa tota samaa vitsiä, mutta enpä uskonut”, Elen naurahtaa.
”Se ei oo vitsi!!”, Ns karjuu, ”Vai mitä Örvis?”.
”Vaikee mun on tohon mitään vastata, kun en ollut paikalla”, tyttö vastaa.
”Mutta se on totta!!”, Ns karjuu entistä lujempaa.
”No, vaikee mun on tohon uskoa, ku vain yks sitä toitottaa”, Mama tuhahtaa.
”Se on oikeesti totta..”, Sinttu sanoo ja tulee alakertaan, ”Mä, Ns, Julia ja Albi lähdettiin illalla sille saarelle. Sitten alko sataa kauheesti ja päätettiin lähteä sieltä pois, mutta ei löydetty Albia mistään. Etittiin sitä sitten vähän aikaa eikä löydetty. Sitten kun yks susi meinas tappaa meidät ni meidän oli pakko mennä ja jättää Albi sinne”.
Mama, Elen ja Örvis katsovat tyttöä silmät pyöreinä.
”Eli se on totta”, Ns kuiskaa.
”Onks teil järkee yhtään päässä?!”, Mama alkaa karjua, ”Miks te menitte sinne saarelle? Miks te jätitte Albin sinne yksin? Tajuutteko että Albi on voinu kuolla??”.
”Eh, no olihan se vähän järjetöntä”, Ns vastaa.
”Vähän?!”, Mama kiljuu, ”Ehkä hieman enemmän kun vähän!!”.
”No joo, ehkä”, Ns vastaa.
”Voi hitto, mun on pakko nyt mennä sinne saarelle!!”, Mama hermoilee, ”Bass, tuu mukaan!”.
”En mä kerkee nyt, kun mun pitää mennä moikkaamaan mun bassoja”, poika vastaa ja juoksee huoneeseensa.
”No joku muu sit!”, Mama huudahtaa.
SS ilmoittautuu tulevansa ja he lähtevät moottoriveneellä nopeasti pois saarelta.
Heidän lähdettyä Bläkki, Örvis ja Elen pistävät kauhean metelin päälle.
”Tajuuttekste mitä te teitte?”, he huutavat Sintulle, Ns:lle ja Julialle.
”Se oli oikeesti vahinko”, Ns vastaa surullisena.
”No tietty oli, kuka ny tollasta tahalleen tekis!!”, Bläkki huutaa, ”Te ootte idiotteja!”.
”Mä tiiän, että me tehtiin väärin”, Ns sanoo, ”Mutta meillä ei ollu muita vaihtoehtoja”.
”Miten te voitte olla noin itserakkaita?!”, Bläk karjaisee, ”Mie oisin voinu uhrata henkeni Albin takia!”.
”Noh, me ei vaan ajateltu…”, Ns vastaa.
”Näköjään juu”, Bläk sanoo ja lähtee viemään Timpan nimmaria huoneeseensa turvaan.
”Sekin sitten suuttu”, Ns sanoo.
”No kuka vois olla suuttumatta!”, Örvis huudahtaa.
”Älä säkin ny ala mulle huutaa!”, Ns tuhahtaa.
”Okei, yritetään pysyä nyt rauhallisena”, Örvis sanoo, ”Eihän tälle nyt enää mitään voi”.
Hiljaisuus.
”Missä Bloodis muuten on?”, Elen kysyy yhtäkkiä Bläkkiltä.
”Se jäi Helsinkiin kaverinsa Little-Devilin luokse, eikä tuu ainakaan ihan lähiaikoina takaisin”, tyttö vastaa.
Kaikki ovat taas muutaman minuutin ajan hiljaa, katselevat ympärilleen ja ajattelevat asioita.
”Elen, Hennuli ja Örvis, arvatkaa mitä Sinttu näki eilen siellä saarella”, Ns rikkoo hiljaisuuden.
Tytöt vilkaisevat kysyvästi Ns:ää.
”No, se oli näkevinään siellä saarella Jonin”, tyttö naurahtaa.
”Jonin!?”, kaikki neljä huudahtavat kuin yhdestä suusta.
”Joo, ei tarttee enää puhua tosta!”, Sinttu huudahtaa taas kyyneleet silmissä, ”Mulle riitti jo tuo”.
Muut katsovat kuinka tyttö juoksee taas yläkertaan.
”Mikshän tuo Joni on noin herkkä aihe sille?”, Ns kysyy miettien.
Kukaan ei kerkeä vastaamaan mitään, koska he kuulevat pian takaansa Hennulin kiroilua.
”Missä mun Paulace-hanipöö on!!?”, hän huutaa.
Ns ja Örvis kertovat tytölle, mitä on tapahtunut ja tytön ilme on kaikkea muuta, kuin iloinen.
”Miten te voitte kadottaa kaikki!?”, hän huudahtaa.
”Ei me kaikkii kadotettu”, Ns naurahtaa, ”Mä ainaki oon viel tässä”.
”Just joo”, Hennuli tuhahtaa ja hänkin lähtee pois keittiöstä.
Pian Mama ja Ss saapuvat takaisin saarelle, pyytävät kaikki koolle olohuoneeseen ja kertovat huonot uutisensa.
”Me ei löydetty Albia”, Mama sanoo kyynel silmäkulmassa, ”Me löydettiin vain tämä”.
Hän näyttää muille Albin rikkinäistä kännykkää.
”Voi hitto! Me oltais voitu sillon soittaa Albille!”, Ns huudahtaa, ”Hitto kun ei tajunnu”.
”No, ei sille enää mitään voi”, Mama huokaisee, ”Me etsittiin koko saari läpi, mutta ei löydetty muuta jälkeä Albista”.
Suurin osa olohuoneessa olijoista alkaa itkeä ja osa juoksee omaan huoneeseensa suremaan. Mamakin pyyhkii kyyneleitä paitaansa.
”Meidän täytyy vain oottaa ja toivoa että hän ilmaantuisi jostain”, Mama sanoo surullisena.
”Mutta entä jos Albi on kuollut?”, Wed nyyhkäisee.
”Mä en tiedä”, Mama vastaa.
Pian kaikki häipyvät olohuoneesta huoneisiinsa miettimään asioita.

Mitä Albille kävi?
Miten muut pärjäävät ilman Albia?
Löytyykö Hennulin heppa?

Nää kaikki selviää ehkä seuraavas luvus.

-------------

Mä en enää osaa laittaa nopeesti näitä jatkoja…
Ja jouluosa on vielki myöhässä

Mama itkus ku mie katosin? Heh heh, ei tolta Örvikseltä koskaa vitsit lopu.... d: Joo jatkoo vaa äkkii, muista olla kirjottamast miust seuraavis osis, mie en alun perinkää halunnu mukaa koko stoorii nii nythä mie voin kätevästi täst kadota (: