Albi: Ei se ollu vitsi. Ja kyl mie muistan ku muistini on nii hyvä :p
Mama: Tänkke, ja Albi on edellee siel hauas d:
Bläk: Vaadi vaan (:
Wed: Se oliki ilon nyyhkäisy : P
Sinttu: On se tosi herkkä aihe…ainaki sulle. Ja kiitti sulleki (:
Bass: Billy? Valitettavasti oot erehtyny henkilöstä : P
Elen: Tänks (psst, älä spoilaa) d:
Luku 12: ”Onkhos tiällä khilttejä lapsia?” Vuodenaika on muuttunut talveksi ja SO.-boardlandiassa on jo jouluaatto. On keskipäivä ja kello on 14.00. Lumiukot ja muut veistokset ovat vallanneet saaren ja koristavat nyt sen pihamaata. Tunnelma on muutenkin hyvin jouluinen. Mökkiä koristavat kauniit jouluvalot ja muutkin joulukoristeet.
Ns, Hennuli ja Elen ovat juuri etsimässä metsästä sopivaa kuusta joulukuuseksi. Mama on tekemässä suurta joulusiivousta yksikseen, koska kukaan ei suostunut auttamaan häntä. Julia ja Örv ovat laulamassa olohuoneessa joululauluja Wedin pianonsäestyksellä. Bass on soittamassa huoneessaan taidokkaasti bassoaan. Bläk on mesettämässä kavereidensa kanssa ja Sinttu on taas itkemässä omassa huoneessaan. Kukaan ei ole vielä saanut selville, mikä tyttöä vaivaa. Albia ei ole nähty moneen kuukauteen ja kaikki ovat nähtävästi jo lähes unohtaneet hänen olemassa olonsa. Bloodiskaan ei ole enää saarella, koska on muuttanut kaverinsa Little-Devilin luokse. Kaikki odottavat jännittyneinä joulupukin tuloa ja toivovat saavansa kasoittain lahjoja. Pian Ns, Hennuli ja Elen tulevat sisälle mökkiin suurta kuusta kantaen.
”Tässä ois nyt tää kuusi”, Elen huokaisee ja laahaa puuta pitkin lattiaa olohuoneeseen.
”Jaa, että tuollako tavoin se piti sisälle hinata”, Mama tuhahtaa ja katsoo pitkää neulasvanaa joka kiemurtelee eteisen läpi ja keittiön kautta olohuoneeseen, ”Mä just äsken sain siivottuu tän alakerran”.
”Sori kauheesti”, Elen sanoo, ”Mutta kannattais olla kiitollinen ku me ees tuotiin tää sisälle”.
”Ja turhaa sun on hermoilla, kun nyt on joulu”, Hennuli sanoo piristävästi Mamalle.
”No okei”, Mama sanoo yrittäen esittää iloisempaa, ”Ja mä oisin tosi iloinen jos te voisitte auttaa mua tässä siivoamisessa”.
”Sori mutta me ei keretä”, Elen vastaa ja lähtee Ns:n ja Hennulin kanssa yläkertaan jättäen Maman kasvoille turhautuneen ilmeen.
”No tehkää mitä haluatte, mutta mä en enää teidän jätöksiä siivoo”, Mama tiuskaisee, heittää moppinsa nurkkaan ja päättää mennä pystyttämään kuusta olohuoneeseen.
Sinttu on uskaltautunut tulemaan pois huoneestaan ja päättää mennä auttamaan Mamaa.
”Voi Sinttu kulta, kertoisit nyt että mikä sua vaivaa kun kokoajan itket”, Mama pyytää ja asettaa kuusta huoneen nurkkaan.
”Mä oon sanonu sulle ainakin miljoona kertaa, että ei mikään!”, Sinttu huudahtaa, ”Eli lopeta, kiitos”.
”Mutta kun mä olen huolissani susta”, Mama sanoo.
”Ei tarttee olla”, Sinttu sanoo kyllästyneesti.
”Harmittaako sua Albi…”, Mama kysyy.
”Ei edelleenkään!”, Sinttu vastaa huudahtaen, ”Ja lopeta tuo kysely!”.
”No, jäikö sulle traumat siitä, kun luulit nähnees Jonin siellä saarella?”, Mama kysyy taas.
”Mä sanoin että lopeta!”, Sinttu karjaisee ja juoksee portaat ylös, ”Miks te aina pilaatte mun päivän?”.
Mama jää tuijottamaan tytön perään huolestuneesti.
Pian joulukuusi on pystytetty olohuoneeseen ja Mama pyytää kaikkia koristelemaan sen. Hän itse ei jää koristelemaan, koska tietää millainen tappelu siitä syntyy, vaan menee siivoamaan neulaset lattioilta.
”Anna se pallo mulle, mä haluun laittaa sen kuuseen!”, Ns huutaa Bassille joka on ripustamassa palloa kuusen ylimmille oksille.
”Miten vain”, poika vastaa ja heittää pallon lattialle, jolloin se hajoaa moniksi paloiksi.
”Älkää jaksako käyttäytyä kuin kakarat”, Ss huokaisee ja siivoaa pallon jämät lattialta.
”Äläkä sä jaksa leikkii Mamaa!”, Bass tuhahtaa.
”Etteks te vois olla ees tätä päivää tappelematta”, Hennuli pyytää.
”Ei näköjään”, Ns vastaa.
”Tontut näkee teijän tappelun, eikä tuo teille lahjoja”, Örvis muistuttaa.
”Joulupukki ne lahjat tuo”, Elen huomauttaa.
”Ihan sama. Mutta Wed sit muistaa, ettei tällä kertaa revi pukilta partaa pois”, Örvis naurahtaa.
”Lupaan”, Wed vastaa enkeli-ilme kasvoillaan, ”Mut viimeeks mie halusin vaan saada selville, että kuka siel parran takana oli”.
”Eikä sulle tullu mieleen, että se olis voinu olla Bass”, Örv sanoo.
”No, emmie sitä voinu tunnistaa ku sillä oli parta”, Wed tuhahtaa.
”Mut toivottavasti tänä vuonna tulis parempi pukki”, Ns sanoo.
”No, mitä vikaa muka Bassissa oli?”, Bläkki kysyy.
”Ei mitään”, Ns vastaa, ”Paitsi heti tullessaan se kaato pari kukkaruukkua ja vasta kun oli istuutunut tuolille, niin muisti ettei sillä ollut ees lahjoja”.
”Ai niin”, Bläk naurahtaa.
”Mut nyt jatketaan koristelua, että joskus ees saatais tää valmiiks”, Ss sanoo.
Niinpä he jatkavat puun koristelua ja muutaman kymmenen minuutin, muutaman tappelun ja muutaman rikkoutuneen pallon jälkeen se on koristeltu.
”Se on kaunis”, Elen huokaisee ihaillen.
”Niin on”, Wed myöntää.
Kaikki jättävät kuusen yksikseen huoneeseen ja lähtevät huoneisiinsa leikkimään. Jonkin ajan kuluttua Mama huutaa kaikki syömään hänen tekemää jouluruokaansa. Radiosta raikuvat kauniit joululaulut ja kaikki istuvat pöydän ääressä ja mättävät ruokaa suihinsa.
”Että oli hyvää”, Mama sanoo heidän lopetettua syöntinsä.
”Ja eikun joulupukkia oottamaan”, Hennuli sanoo hilpeänä.
”Oho, kello on jo yli kuus!”, Sinttu huudahtaa, ”Pukkihan on yleensä tullut jo ennen kuutta”.
”Eikä mulla oo vielä ees tonttuhattua päässä”, Wed huomaa ja juoksee muut kintereillään hakemaan hattuaan.
Mama huomaa taas jääneen yksin siivoamaan syömiset, mutta on tällä kertaa suuttumatta. Hän menee rentoutumaan olohuoneen sohvalle ja laittaa Hanoi Rocksin Death by Xmasin soimaan. Hänen rauhansa ei pitkään kestä, koska muut juoksevat pian olohuoneeseen leikkimään ’kuka pelkää joulupukkia’ –leikkiä. Mama ei anna asian häiritä, vaan pistää musiikkinsa kovemmalle. Samalla muut innostuvat leikkimään vauhdikkaammin ja pian puolet joulukuusenkoristeista on jo lattialla ja musiikki on vaihtunut Smurffeiksi. Yhtäkkiä ovelta kuuluu ovikellon ääni. Kaikki hiljenevät ja seisovat liikkumatta paikoillaan. Soitto kuuluu uudestaan.
”Se on joulupukki”, Elen kuiskaa.
Muut nyökkäävät aivan paniikissa ja vaihtavat nopeasti Smurffit-levyn joululaululevyksi.
”Kuka menee avaamaan?”, Bläk kysyy.
”Mä en ainakaan uskalla”, Örvis vastaa pelokkaana, eikä kukaan muukaan ole vapaaehtoinen.
”Missä Mama on?”, Ns kysyy.
”Örr, mie taidan tietää”, Wed vastaa ja juoksee ulko-ovelle Elen kintereillään.
Ja sielläpä Mama on juuri soittamassa ovikelloa.
”Me luultiin, että siellä oli pukki”, Elen sanoo pettyneenä.
”No, niinhä se tarkotus olikin”, Mama naurahtaa ja menee takaisin olohuoneeseen, ”Halusin vaan saada teidät vähän rauhoittumaan”.
He eivät pitkään kerkeä istua olohuoneessa, koska ovelta kuuluu koputus ja kaikki menevät taas aivan paniikkiin.
”Nyt se on pukki”, Sinttu kiljaisee.
”Mama avaa oven!”, Hennuli päättää.
”Ja en varmana avaa”, Mama vastaa, ”Jos haluutte saada lahjoja, niin te sen avaatte”.
Kaikki muut näyttävät aivan sokin saaneilta, mutta päättävät mennä avaamaan porukassa oven.
Oven takaa ilmestyy jättikokoinen pukki, joka saa jokaisen kiljahtamaan pelosta.
”Onkhos tiällä khilttejä lapsia?”, pukki kysyy murahtavalla äänellään, jolloin muut ryntäävät olohuoneeseen karkuun.
Pukki tepastelee heidän perässä, suurta lahjasäkkiä kantaen ja istuutuu nojatuoliin.
Lapset katsovat pelokkaina toisiaan.
”Lauletteks mul?”, pukki kysyy.
Kaikki ovat hiljaa.
”Laulattekhs?”, pukki kysyy hieman kovemmalla äänellä.
Taaskaan kukaan ei vastaa ja Mama katselee huvittuneena tapahtumaa nurkasta.
”Hjaluuttekste lahjoj?”, pukki karjaisee.
”Joo!!!”, kaikki huutavat kuin yhdestä suusta.
Pukki alkaa kaivaa lahjasäkkiään.
”Ekhana teidä pitää laulaa”, hän käskee.
Muut vilkaisevat toisiaan ja alkavat laulamaan hiljakseen Ukko-Noaa.
”Shurkeesti män, mut kelevatkhoon”, pukki tuhahtaa heidän lopetettuaan laulunsa, ”Ny shaatte lahjoj”.
”Jee!!”, kaikki huudahtavat.
”Tuo on ihan kännissä”, Bass kuiskaa muille, mutta kukaan ei ole kuulevinaankaan, koska he odottavat vain lahjojaan.
Pukki kaivaa säkistään ensimmäisen paketin, joka on osoitettu Bläkkille.
Bläk menee hakemaan ujona pakettinsa pukilta ja kiittää nätisti.
Pian pukki on jo jakanut lähes kaikki lahjansa. Kaikki muut ovat saaneet ainakin pari lahjaa, paitsi Wed, joka ei ole saanut ainuttakaan. Pukki kaivaa toisiksi viimeistä pakettia säkistään.
”Vhedille”, pukki murahtaa ja heittää paketin tytölle.
Wed katsoo ihmeissään noin sentti kertaa sentti kokoista pakettiaan.
Kaikki katsovat silmät pyöreinä kuinka pukki ottaa säkistä viimeisen ja isoimman paketin. Se on nelikulmion muotoinen, eikä kukaan ole ennen nähnyt niin isoa lahjaa. Jokainen toivoo lahjan osuvan omalle kohdalleen.
”Alpille”, pukki murahtaa.
Kaikki huokaisevat pettyneenä ja muistavat pian ettei poika ole enää heidän keskuudessaan.
Mama päättää kuitenkin ottaa paketin pojan puolesta.
”Shina et ole Alpi!”, pukki karjahtaa Mamalle.
”En ookaan, mutta Albi ei ole täällä”, Mama selittää.
”Mä vhien sen shit takas”, pukki sanoo.
”Kiitos vaan, mutta ehkä ois sun aika lähtee”, Mama vastaa ja ottaa paketin pukilta.
Pukki murahtaa ja muut istuvat vain hiljaa paikoillaan.
Wed huomaa nyt tilaisuutensa tulleen ja ryntää räminällä pukin luo ja nykäisee parrasta. Tytön säikähdykseksi parta ei irtoakaan vaan pukilta pääsee kovaääninen karjaisu. Wed kiljaisee ja juoksee takaisin muitten luokse turvaan.
”Mheinasiksä othaa mun parran poies!?”, pukki karjahtaa ja nousee seisomaan, ”Ajhattele vhähäse enneku theet mitaa”.
Pukki astelee vaarallisennäköisenä tyttöä kohti keppi ojossa.
”Eiköhän olis nyt aika lähteä”, Mama sanoo rauhallisesti pukille ja taluttaa hänet ulko-ovelle ja ulos.
Muut katselevat olohuoneen ikkunasta, kuinka pukki kapuaa poronsa selkään ja he toivovat ettei pukki koskaan enää palaa.
Saivatko he traumoja pukista?
Mitä he saivat lahjaksi?
Palaako pukki?
Nämä selviää ehkä seuraavassa luvussa.
--------------------
Eh..eihän tää ollu ku muutaman viikon myöhässä…
Mut hyvää viime joulua kaikille d: