Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö

Last edited by on Sun Jun 24 2007, 19:15; edited 1 time in total

Päätin tehdä tällaisen tarinan Hennulin kanssa SO.:hun liittyen, tai pikemminkin Stalaan liittyen.
Joten risut ja ruusut menevät myös hänelle.

Olkaapa hyvä, tästä se alkaa

Matka kohti Stalaa

Osa. 1

On aurinkoinen kesäaamu Mikkelissä, eikä pilvistä ja sateesta ole tietoakaan.
Henna on juuri pakkaamassa kotonaan pienikokoista matkalaukkuansa. Hän hermoilee laukulleen, joka ei suostu menemään kiinni suuren tavaramäärän ansiosta.
”Lordi-paita, KISS-paita, SO.-paita. Lordi-huppari, KISS-huppari, SO.-huppari…”, hän latelee, ”Miten ihmeessä mä saan nää kaikki mahtumaan tohon kärpäsenkokoiseen laukkuun?”
Hän heittelee tavaroita sikin sokin laukkuun.
”Tuo Paulinkin kuva pitäis saada rypistymättömänä tuohon laukkuun. Ja Stalankin kuva ja vielä tuokin…”
Muutaman minuutin päästä hän saa kuitenkin laukkunsa kiinni. Hän nimittäin karsi muutamia tarpeettomia tavaroita sieltä pois. Kuten Kitan rumpukapulat, KISS:n julisteen ja ratsastuskypärän.Lopulta hän pääsee lähtemään.
Hän tilaa taksin ja lähtee sen kyydissä kohti Mikkelin linja-autoasemaa.

Toisella puolella Mikkeliä asuvalla tyypillä, nimeltään Linda, ei ole yhtään helpompaa.
Hän on nimittäin nukkunut pommiin ja on parhaillaan syömässä aamupalaa hirveällä vauhdilla.
Enää tunti aikaa siihen, että hänen pitäisi tavata kaverinsa Henna, bussipysäkillä. Eikä hän ollut vielä edes pakannut.
Syömisen jälkeen hän menee ripeästi pakkaamaan laukkuaan.
”Mp3, vaatteet, kännykkä, rahaa, avaimet…ym”, hän puhuu itsekseen, ”Nyt taitaa olla kaikki”.
Hän pukee vaatteet päällensä, meikkaa ja on sitten valmis lähtemään.
”Voihan Sampsastala! Kello on jo 8:45. Enää vartti aikaa. Miten ihmeessä mä voin keretä ajoissa?”
Hän hakee polkupyöränsä varastosta ja lähtee ajamaan sillä tuhatta ja sataa painava laukku olallaan, kohti bussi-asemaa.

------

Miksihön heillä molemmilla, Hennalla ja Lindalla on niin kamala kiire bussiasemalle.
He ovat lähdossä bussilla Helsinkiin, mutta se teille selviää myöhemmin, että mitä he siellä tekevät. Wink

Tiedän, tästä osasta tuli lyhyt.
Mutta kommentit ois kivoja.

Number of posts : 245 Registration date : 2007-05-06

Hyvin alkaa! Hirvee uteliaisuus heti et minne ne menee. Onks siel joku SO. keikka mitä ne menee kattoo?? Ans tullen sitä tietoo!

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Fri Jun 15 2007, 16:41

Hyvä tarina, mua rupes jo kiinnostaa et mihin tytöt on matkalla. Jatkeleppas. Wink

Ja muuten: Älä jätä liikaa välejä tohon tarinaan. Kappalejaot on hyvä juttu, mut lausejaot ei ehkä ihan niin hyvä juttu.. Mut muuten kyl hyvä alotus. :3

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Fri Jun 15 2007, 19:31

Dööödiin. Meitsi ajatteli tässä jatkaa tätä tarinaa. Enjoy Honeys!

Osa 2

Linda hikoili pyöränsä satulassa painava reppu selässään ja ajoi niin kovaa kuin vaan pääsi kohti bussiasemaa. Pian hän olikin jo perillä, eikä matkaan sittenkään ollut kulunut kuin kymmenen minuuttia, joka oli tuntunut ikuisuudelta. No, odottavan aika on pitkä. Ja hänellähän oli mitä odottaa. Todellakin.
- Vihdoinkin sä tulit! Mä jo kerkesin huolestuu et pitääkö mun yksin lähtee Hesaan! Henna huokaisi helpotuksesta kun näki väsyneen Lindan laahustavan nurkan takaa.
- Äh, nukuin pommiin... Linda mutisi ja käveli lippukioskille ostamaan lippua Helsinkiin.
- Noh, mäkin tulin vasta yks lipunosto sitten. Ku en tienny et mihin mä Stanleyn kuvan laitan! Mut keksinhän mä sittenkin sille paikan! Henna hihkaisi ja osoitti takkinsa selkää jossa komeili suuri valokuva Paul Stanleystä.
- Jaahas... Olis pitäny arvata. Paulin takia sä aiot myöhästyä toisen ihanuuden tapaamisesta! Linda sanoi ivallisesti ja istahti viereiselle puistopenkille.
- No ei se nyt ihan niinkään mee. Mähän en sen jätkän tapaamisesta jää pois! En ikinä! Henna selvensi ja istui hänkin penkille. Tytöt istuivat siinä ja kuuntelivat mp3:jaan.
- Mitä kuuntelet? Henna kysyi vähän ajan päästä.
- No Life’s Too Hardia Tietty! Linda sanoi ihan kuin se olisi ollut itsestäänselvyys.
- Niinpä niin... Henna mutisi ja keskittyi ohikulkeviin ihmisiin. Kunnes hän näki jonkun joka sai hänet hyppäämään noin metrin ja yhdeksän senttiä penkiltä ylöspäin.
- Linda, Linda, LINDA! Henna sihisi ja tökki kaveriaan käsivarteen.
- Kato kuka tuolla on! Henna vinkaisi ja osoitti mustat ja pitkät hiukset omaavaa miestä joka käveli kadulla noin kymmenen metrin päässä heistä.
- Öö..... Kuka toi on...? Linda kysyi hetken aikaa miestä katsottuaan.
- No ruoskan Pate tietysti! Henna hihkaisi ja katsoi Lindaa kuin hullua.
- Etkö sie Ruoskaa tiedä? Hän jatkoi.
- Tietysti tiiän mut en kuuntele! Linda tuhahti ja jatkoi so.:n kuuntelemista.
- Hmh. Mä meen pyytään nimmarin, Henna sanoi, nousi ja käveli päättäväisesti Paten luokse.
- Anteeks, saako puhutella? Henna kysyi ja napautti Patea olkapäähän sormellaan ja sai tämän kääntymään ympäri.
- Tietty. Tunnetaanko me? Pate kysyi ja katseli epäluuloisesti Lordifarkkuihin, Kiss-paitaan ja so.:huppariin (jonka selässä komeili edelleen Paul Stanleyn valokuva) sonnustautunutta ruskeatukkaista tyttöä.
- Ei, mut ollaan tavattu. Muistatko kun olitte selvässä perjantaissa? Siis sä ja muu Ruoska? Henna kysyi ja tapitti silmälasiensa takaa Ruoskan laulajaa.
- Tietysti! Mä muistan jokaisen meidän keikan! Ollaan oltu puustocissa, ja....
- Hei, en mä tullu kysymään teidän keikoista, vaan tulin kysymään että voitko kirjottaa mulle ja mun frendille nimmarit? Henna sanoi keskeyttäen hevarin puheen.
- Tietysti! Kenelle kirjoitan? Pate kysyi.
- Hennalle, ja toinen Matleenalle, Henna sanoi ja ojensi Patelle kynän ja paperia. Pate suttasi nimmarit kahteen paperinpalaan ja kätteli Hennaa.
- Hyvä kun fanit ei oo niin ujoja kun yleensä! Mukava tavata tuollaisia! Pate sanoi virnistäen ja lähti.
- Ohhoh! Sepä kävi helposti! Linda ihmetteli kun nimmareita ihasteleva Henna saapui takaisin istumaan penkille.
- Jep. Mä osaan käsitellä miehiä! Henna sanoi ja molemmat purskahtivat nauruun, mutta silloin bussi kurvasikin jo pysäkille, ja avasi ovet.
- Täältä tullaan! Varo vaan Stala ja koko muu Helsinki! Linda huudahti ja astui sisään bussiin.

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Fri Jun 15 2007, 19:38

Nonnih, ny tuliki sitte sopivan pitunen pätkä. Ja ilman turhia välejä. Hyvä hyvä, meitsi tykkää. Very Happy

Noh, pistäkääpäs sitä jatkoo taas pian tulee, mie en jaksa kauheen kauaa odotella. Wink

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Fri Jun 15 2007, 19:52

Blackwolf wrote:: Nonnih, ny tuliki sitte sopivan pitunen pätkä. Ja ilman turhia välejä. Hyvä hyvä, meitsi tykkää. Noh, pistäkääpäs sitä jatkoo taas pian tulee, mie en jaksa kauheen kauaa odotella.

Juuh, meitsi yrittää Örveltäjäkö:n kaa kirjotella aika usein. Joskus saattaa kyllä ''vähän'' viivästyy toi seuraavan osan tuleminen ainakin mun osalta, koska töitä pitää tehdä ja yms. Mutta onhan teillä aina Örveltäjäkö joka varmasti kirjottaa teille jatkoo jos multa se jää! Smile

Number of posts : 314 Registration date : 2007-05-01

Taas on joillakin hieman mielikuvitusta, kun noin hyvin keksitte tarinoille aiheita. Miekin tykkään tästä stoorista ja sitten jos saadaan Stala vielä mukaan, niin perfecto! Toinen osa oli kivan pituinen ja muutenkin mahtava. Very Happy

Jatkakaa taas, kun kerkeätte ja kertokaa, mitä tytöt Hesassa tekee. Wink

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Sun Jun 17 2007, 23:08

No jatkoo vaan hyvä tarina. ihme mä luulin että So:sta ei kukaan keksi tarinaa. Mutta täällähän on ihan hirveesti hauskoja tarinoita. : Smile

Number of posts : 39 Paikkakunta : Lapua Registration date : 2007-05-16

Hyvä tarina.. Jatkoa vaan, kun kerkeette.. Very Happy

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Tue Jun 19 2007, 10:30

Jos tuo tarinointi ei lopu, niin se saa jatkua. Ja ei lopu joten se jatkuu. Loogista!
Matka kohti Stalaa Osa 3
________________
Tytöt istuivat bussissa ja odottelivat että kaikenmaailman mummelit ja papat pääsivät kyytiin rollaattoneineen.
- Mä en tajuu. Miten noitten pitää työntää toi rolla bussiin! Eihän se mahu ees käytävälle! Henna suhisi Lindalle ja osoitti erästä mummoa joka ihmetteli miten hänen rollaattorinsa ei mahtunut bussin käytävälle poikittain. Jaa-a. Siinäpä olikin sille mummolle miettimistä. Pian eräs nerokas papparainen keksi keinon;
- Laitetaan nämä uljaat ajoneuvomme pinoon tuohon!
- Joo! Hyvä idea! Eräs mummoista kimitti ja laittoi rollansa kuskin taakse penkin jalkatilaan. Pian kaikki rollaattorit olivat huterassa pinossa kuskin takana joka vilkuili niitä epäluuloisesti.
- Ömmhg.... Ne olisivat kyllä mahtuneet samaan tilaan teidän kassienne kanssa. Kuski mutisi ja katsoi rollapinoa joka huojui uhkaavasti.
- Hiljaa! Mitä jos jonkun meistä täytyy päästä vessaan? Miten sinä röyhkimys kuvittelet että me pääsemme tuonne käytävän puoleenväliin asti ilman turbomopojamme?! Eräs papoista kiljui kuskille ja mätkäisi tätä päähän käveykepillään.
- Selväselvä... Se oli vain ehdotus! Kuski vikisi suojaten päätään mahdollisilta uusilta kepin iskuilta. Linda ja Henna käkättivät tässä vaiheessa mahat kippurassa tuoleillaan. Lopulta kaikki vanhukset olivat päässeet istumaan ja niin päästiin matkaan.

*Noin kolmen tunnin päästä*
Bussi pysähtyi, ja Henna väänsi pirullisen ilmeen naamalleen katsoessaan nukkuvaa Lindaa. Henna hiippaili ihan Lindan viereen ja Kiekaisi:
- Linda! Me ollaan helsingissä! Sampsa tuli meitä vastaan! Se sai Lindan hyppäämään tuolilta ylös ja painamaan naamansa kiinni ikkunalasiin.
- En mä nää! Linda valitti ja sai Hennan nauramaan.
- Mitä sä hirnut siinä? Linda kysyi ja mulkaisi käkättävää kaveriaan.
- Eihän Sampsukka ees tiiä et me ollaan tulossa! Miten se ois meitä vastaan tullu?! Henna räkätti.
- Hmph... Linda tuhahti ja murisi jotain epämääräistä huijareista ja sekopäisistä ihmisistä, ja marssi ulos bussista jyräten samalla yhden tuoliltaan juuri nousemassa olevan mummon kumoon.
- Kiitti moi, Henna huikkasi Kuskille kun tämä oli ojentanut hänelle ja Lindalle Heidän matkakassinsa.
- Aloha Helsinki! Henna huokaisi ja katsoi parveilevaa ihmismäärää.
- Vähän isompi ja kiireisemmän oloinen paikka kun Mikkeli, Linda tokaisi ja lähti kävelemään katua pitkin Henna vanavedessään.

Siinäpä teille. Enjoy again!

Number of posts : 245 Registration date : 2007-05-06

We´ll enjoy, selväpä se! Ei epäilystäkää.

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Tue Jun 19 2007, 15:58

Lupaavan kuulosta tarinaa. Jatkakaas ku kerkeette. Wink

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Tue Jun 19 2007, 20:19

mahtavaa ku oot sitä jakoo kirjotellu..en oo kerenny lukee viel sitä, mut..joo
en oo kerenny olla tietsikalla.... Sad

ihan körmyä....

Number of posts : 39 Paikkakunta : Lapua Registration date : 2007-05-16

Kiitos jatkosta.. Jatkakaas edelleen.. Smile

Number of posts : 62 Paikkakunta : Espoo Registration date : 2007-05-20

Hyvää tekstiä. JATKA!!! (kuolaa)

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Sun Jun 24 2007, 10:56

Hii! Hoo! Haa jatkoovaa Very Happy

.

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Sun Jun 24 2007, 19:20

Mä heitin äsken noi lausejaot tosta pois. Ei niitten ollu tarkotus tulla siihen, mutta mulla oli hieman vaikeuksia laittaa tarinaa kunnolla tuonne. Very Happy

Mulla on ollu hieman kiirettä tällä viikolla, joten en oo päässy kirjottamaan jatkoa.
Jospa sitten seuraavalla viikolla...

Number of posts : 314 Registration date : 2007-05-01

Tää on kyllä tosi mielenkiintoinen tarina, ei mitään moittimista. Smile

Ja mikäs sen parempaa, kun tarina jossa saattaa pian olla mukana Stala!

Mua kyllä alkoi kiinnostamaan mitä tytöt tekevät Hellsingissä, joten jatkoa pyytäisin mahdollisimman nopeasti! Wink

Onhan näitä kaksin kirjoitettuja tarinoitakin kiva lukea, sillä sehän on vaan kiva kun jatkoa tulee useammin.

Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö Mon Jun 25 2007, 18:50

Jatkoo pitkästä aikaan.

-----------------------

Osa 4.

Henna ja Linda kävelevät pitkin Kalliota.
”Missä me ollaan”, Henna kysyy ja yrittää pysyä Lindan perässä.
”Ei harmainta hajua”, Linda sanoo ja nopeentaa vauhtiaan, ”Kato kartasta”.
”Voisin kattookin, mut se on sun laukussas”, Henna puuskahtaa.
Linda pysähtyy, kaivaa kartan laukustaan ja aukaisee sen.
”Me ollaan nyt...ömm, Hämeentiellä”, hän tokaisee, ”Minne me mennään ekana?”
”Mennään syömään, mulla on ainakin kauhee nälkä!”, Henna sanoo.
”Ei me tänne Hesaan syömään tultu. Me tultiin tänne siks, että löydettäis Sampsa”.
”Jaahas, ihan sama mulle, mut mennään nyt kuitenki syömään. Mä kuolen nälkään.”
”No okei sitten. Mutta muista syödä sitten nopeesti”, Linda sanoo ja lähtee kävelemään kohti tien toisella puolella olevaa MacDonaldsia.

Syömisen jälkeen:
”Voi hitsi, mä oon ihan täynnä. Arvaa jaksaako nyt mennä ettimään Sampsaa?”, Linda huokaisee.
”Mitäs sanot, jos mentäis ekana shoppailee”, Henna virnistää.
”Toi oli tosi hyvä idea. Mennään vaan”, Linda tokaisee, ”Tiiätkö mitään hyviä kauppoja täällä lähistöllä?”
”No en, mutta etsivä löytää”, Henna sanoo ja lähtee lapsimaan pitkin erästä Kallion katua.
Pienen matkan lampsittuaan Linda menettää hermonsa.
”Siis, eihän täällä näy mitään kunnollista kauppaa”, Linda huokaisee, ”Vaan, kerrostaloja kerrostalojen vieressä. Vai näätkö sä täällä jotain ihmeellistä? Henna?”
Linda vilkaisee sivulleen, eikä näe Hennaa missään.
”Henna! Missä sä oot?”, hän huutaa ja tähyilee ympärilleen, ”Et kai sä oo menny mua piiloon? Henna!”
”Linda, mä oon täällä”, kuuluu ääni.
Linda kääntyy katsomaan taakseen ja näkee siellä Hennan, joka on jäänyt kymmenien metrien päähän.
”Henna!”, Linda karjaisee”, Mitä sä sinne oot jääny? Älä jää sinne lorvimaan, muute me ei keretä enää minnekään”.
”Eiku Linda, tuu tänne. Sä et voi uskoo mitä mä löysin”
Linda juoksee nopeasti Hennan luokse.
”No, mitä?”, hän kysyy.
”Kato tuota”, Henna sanoo ja osoittaa erään kerrostalon nimitaulua (mikälie).
”Mitä siitä?”
”No lue nii tiiät”
”Partanen, Vasara, Karhu, Leinonen, Nuija, Sparrow, Karvainen, Astala… Astala???????. Mitä hitsiä? Ei voi olla totta!”, Linda kiljaisee.
”Kyl se on. Tuu, mennää sisälle”, Henna sanoo ja repäisee Lindan mukaansa.
”Missä kerroksessa hän asuu, katoitko?”, Linda kysyy.
”Kolmosessa…mennää hissillä”.
Linda ja Henna menevät hissiin.
”Siis mä en voi uskoo tätä todeks. Ei voi olla mitenkään mahollista, että me löydettiin Sampsa jo nyt. Mä luulin, että siihen menee ainaki pari päivää”.
”Sama juttu”, Henna sanoo ja astuu juuri auenneen hissin ovesta ulos.
”Sparrow, Karvainen, Glön…missä Astala?”, Linda latelee.
”Täällä!” Henna kiekaisee ja Linda juoksee hänen luokseen.
”Okei. Pirautahan ovikelloa”, Linda sanoo Hennalle.
”Hullu!”, Henna naurahtaa”, Arvaa uskallanko.
”No, kai mun pitää sitten soittaa”, Linda sanoo ja painaa ”ovikelloa”.
Yhtäkkiä valot sammuvat.
”Linda! Mä en nää yhtään mitään”, Henna huutaa.
Linda painaa nappulasta uudestaan.
”Hups, väärä nappi”, Linda sanoo nolona ja painaa nyt oikeata ovikelloa.
”Hullua! Arvaa tykkääkö Sampsa, jos me sen ovikelloo mennää soittamaan. Eihän se ees tunne meitä”.
”Se on sit sen ajan murhe. Eka tän oven pitäis aueta”.
Linda soittaa uudestaan ovikelloa.
Kohta oven toiselta puolelta alkaa kuulua askelten ääntä.
”Voi perkule, se tulee avamaan” Linda sanoo innoissaan.
Pian ovi avautuu ja sen takaa astuu esiin noin 80-vuotias mummo kävelykeppi kädessään.
”Mitäs te häiritsette kesken päiväunien”, Mummo karjaisee.
”Öööh, tuota noin”, Linda aloittaa.
”Me tultiin kysyy Sampsaa. Onks hän kotona?” Henna jatkaa reippaana.
”Ai, te olettekin hänen kavereitaan. Kyllä on, minä käyn pyytämässä hänet”, mummo sanoo ja lähtee sisälle huudelleen poikaa.
”Onks toi Sampsan mummo?”, Linda kysyy.
”Saattaa vaikka ollakin. Ajattele, että me kohta nähhään ilmielävä Sampsa”, Henna sanoo innoissaan.
”Moi, te kysyitte mua”, kuuluu hiljainen ääni.
Linda ja Henna kääntyvät katsomaan äänen suuntaan. Siellä seisoo lyhyt, noin 10-vuotias poika.
Hiljaisuus.
”Öhh, kuka sä oot?”, Linda saa sanotuksi.
”Mä oon Sami Astala. Tutut sanoo Samppa”, poika sanoo, ”Ja mitä te täällä teette”.
”Ööm, tuota. Oli tosi kiva tutustua, mutta näkemiin”, Henna sanoo ja lähtee nauraen juoksemaan rappusia alas.
”Hmm, joo moikka!”, Linda sanoo, vilkuttaa pojalle ja lähtee Hennan perään.
Poika katsoo typertyneenä tyttöjen perään.
Vasta ulkona Linda saa Hennan kiinni.
”Ei tainnu olla ihan se tyyppi ketä haettiin”, Linda sanoo Hennalle.
”No joo, ei ollut”, Henna sanoo ja purskahtaa nauruun.