Weddyn tuotokset.

Mahtavaa tarinaa tää(kin).. Jatkas kun ehit..

Tylsää kun Ei oo tullu pitkään aikaan mutta eihän sille mitään voi kun ei inspis synny no zemppii sulle vaan!

Pakke wrote:

Tylsää kun Ei oo tullu pitkään aikaan...

Itse asiassa, miul on just uusimman osan kirjoitus kesken... ^^ Eli täs piakkoin pitäis tulla jatkoa. :3

Wedary wrote:

Pakke wrote:

Tylsää kun Ei oo tullu pitkään aikaan...

Itse asiassa, miul on just uusimman osan kirjoitus kesken... ^^ Eli täs piakkoin pitäis tulla jatkoa. :3

Jee siistii mahtavaa D:!

Ja tässä olisi. Ilmoitelkaahan kirjoitusvirheistä.


*****

Sampsa haukotteli leveästi. Hän makasi sängyssään väsyneenä. Hän oli juuri herännyt. Kello oli vasta hieman yli kuusi aamulla.
Sampsa nojasi päätään toiseen käteensä ja tuijotti lattialla makaavaa koiranpentua.
“Sulle pitäis keksiä joku nimi”, hän mutisi. Pentu nosti päätään, katsoi häneen ja heilutti häntäänsä. Sampsa hymyili.
“Sähän oot tyttö, eikös? Annas kun mä mietin hetken…” hän sanoi ja kierähti selälleen. Hän katseli katon puukuvioita ja ajatteli, ajatteli… Sitten hän ponnahti istumaan.
“Nuudeli! Sä oot Nuudeli!” hän huudahti innoissaan. Nuudeli näytti olevan tyytyväinen uuteen nimeensä, ja heilutti edelleen häntäänsä. Yhtäkkiä se nousi seisomaan ja alkoi kiertämään ympyrää.
“Mikäs sulle tuli?” Sampsa ihmetteli ja seurasi katseellaan pentua, joka alkoi myös vikistä hiljaa.
“Ahaa! Uloshan sä tahdot, vai?”
Nuudeli alkoi raapimaan ovea. Sampsa huokaisi, nousi ylös, pukeutui, käveli huoneensa ovelle ja avasi sen. Nuudeli syöksyi portaat alas alakertaan ja eteiseen.
“Pitäisit pienenpää ääntä, etteivät isä ja äiti herää…” Sampsa kuiskasi lähinnä itselleen ja hiipi portaat alas. Hän tunki jalkansa kenkiin, laittoi Nuudelille pannan ja talutushihnan ja meni ulos ovesta innostunut pentu perässään. He kulkivat kohti metsää.

“Tääl on vähän pimeää…” Sampsa sanoi hieman pelokkaana.
Nuudeli ei näyttänyt pimeydestä välittävän, vaan syöksyi eteenpäin. Sampsa joutui juoksemaan sen perässä.
“Odota!” Hän huusi. Nuudeli pysähtyi hetkeksi. Yhtäkkiä se kuitenkin pinkaisi taas juoksuun. Sampsan ote talutushihnasta kirposi. Nuudeli juoksi kauas metsän syvyyksiin, Sampsa perässään.
Kului muutama minuutti, eikä Sampsa nähnyt koiraa enää missään.
“Nuudeli! Nuudeliiiiiiiiiiii!” Sampsa huusi. Pian hän huomasi toisenkin ongelman. Hän oli eksyksissä. Hänen silmänsä kostuivat.
“Nuudeli…” hän nyyhkäisi ja jatkoi kulkuaan pimeässä, tuuheassa metsässä.
“Mikäs toi on…” hän puhui itsekseen, kun huomasi edessään jonkin tumman hahmon. Hieman epäröiden hän käveli hahmon luo, ja huomasi sen olevan kaivo. Erittäin vanha kaivo.
Sampsa kurottautui kaivon laidan yli nähdäkseen veden. Hän kurottautu yhä pidemmälle ja pidemmälle… Kunnes hän putosi kaivoon. Hän kiljui kovaan ääneen, ennen kuin molskahti veteen.
Sampsa kiljui ja räpiköi, yritti epätoivoisesti pysyä pinnalla. Välillä hän kävi pinnan alla, välillä nousi pinnalle. Sitten hänen silmissään sumeni.

Sampsa näki valoa suljettujen silmäluomiensa läpi, hän kuuli ääniä. Nyyhkäisyjä, hätääntyneitä sanoja. Hän tunsi rintaansa painettavan, ja sylkäisi vettä suustaan. Hän kuuli äitinsä ilahtuneen kiljaisun ja tunsi, kuinka hänet nostettiin syliin. Hän avasi silmänsä hitaasti.
“Missä mä oon…?” Sampsa kuiskasi hiljaa.
“Sampsa kulta, rakas… Luulin jo, että olisit hukkunut…” hän kuuli äitinsä nyyhkivän hänen korvansa vierestä.
Sampsa muisti. Hän muisti, kuinka hän oli kurkistanut veteen, ja pudonnut, putoamismatka tuntui monelta kilometriltä, sadalta tunnilta, ikuisuudelta.
“Missä Nuudeli?” hän kysyi käheällä äänellä.
“Nuudeli?”
“Niin… Se koira.”
“Se pääsi kai karkuun, etsitään se huomenna. Sinä tarvitset nyt lepoa.”
Sampsa tunsi, kuinka hänet nostettiin ylös. Hän pyörtyi taas.

Sampsa avasi silmänsä. Hän huomasi makaavansa omassa sängyssään. Koko hänen kehoaan särki, mutta silti hän nousi ylös. Hänen täytyisi löytää Nuudeli.
Hän käveli lelukaapilleen. Sieltä hän löysi pari kerää lankaa.
“Näiden avulla mä en eksy…”
Hän hiipi hiljaa ulko-ovelle lankakerät mukanaan, ohi keittiön, josta hän kuuli vanhenpiensa puhetta. Hän avasi oven, luikahti ulos ja sulki oven hiljaisesti. Hän hiippaili metsän reunaan, solmi lankakerän pään lähimpään puuhun, ja asteli metsään.

“Nuudeli! Nuudeli!” hän huuteli kuljettuaan jo pitkän matkan. Lankakerät alkoivat loppua.
“Missä sä oot…”
Yhtäkkiä hän huomasi jonkun kellertävänvalkoisen puun juurella. Ikäväkseen hän huomasi valkoisen seassa myös punaista.
“NUUDELI!” hän huudahti ja juoksi sen luo. Hän näki sen raadellun vatsan. Se oli selvästi kuollut.
Sampsa tippui maahan polvilleen. Hän antoi kyynelten virrata pitkin poskiaan, hän itki vuolaammin kuin oli koskaan ennen itkenyt.



****

Ja kiitokset Bass-of-Doomille Nuudelin nimestä.

Aaaah, jatkoa! Ihanaa!! Ja hyvä jatko oliki. :3 Voi Nuudeli-parka.. ;__; Ja nimivalinta oli mitä ihanin, mieki kiitän Bass-of-doomia siitä. Ja tietty siuu ku päätit valkata sen nimen. :3 Nih. Ja mie oon edelleen sitä mielt et K oli parempi ratkasu ku H, vaikka käy kyl sääliks pikku Nuudelia.. :< Ite en kirjustusvirheitä löytäny. Mutta mutta.. Lisää jatkoa kaivataan. Rupees ny taas kirjottelee. :3

Blackwolf wrote:

Ja hyvä jatko oliki. :3

Voi kiitusta. :3

Blackwolf wrote:

Rupees ny taas kirjottelee. :3

Jos sie luulet, et mie just NY alan kirjottaa, ni oot pahasti väärässä. Ehkä huomenna. :3 Mut kiitusta vaa kommentoinnista. :3

No ole hyvä vaan... Ai että nuudeli siitä sitten tuli ennen loppua.... O.o Huhhuh! Luulin että et ees harkitse nuita mun nimiä... Oon edelleen sitä mieltä että Ramen olis ollu parempi. d: Kyllä oli hyvä. Kiitokset siulle vaan! Rest in peace Ra... Nuudeli.

Jippii, jatkoa piiitkästä aikaa. Ja laatu yhtä loistavaa, niinkuin Weddyn tarinoinnit aina on.
Nuudeli on nätti nimi. ^^ Oikein hyvä nimi Sampsan koiralle.
Mutta oli kyllä yllättäviä juonenkäänteitä tässä osassa, hui! Ensin sai huokaista helpotuksesta Sampsan pelastuttua, mutta sitten Nuudelille kävi huonosti :[
Mutta siis, jatkoa vaan tarinaan tulemaan, heti kun kerkeät. (:

Olen ilkeä ja ilmoitan yhdestä kirjoitusvirheestä:
“mikäs toi on…”
Tuo Sampsan repliikissä pitäisi olla iso alkukirjain. :-P

Hienoa Wed!! Ja Nuudelin kuolema voi voi.. Mitähän pikku Sampsa nyt? Kerro pian!

J-j-a-a-a-tka! Ihanaa stoorii..

Kiitoksia vaan kaikille kommenteista... ^^

Sinttu wrote:

Olen ilkeä ja ilmoitan yhdestä kirjoitusvirheestä:
“mikäs toi on…”
Tuo Sampsan repliikissä pitäisi olla iso alkukirjain. :-P

Ilkeä? Tuohan o kilttiä. Kiitos huomautuksesta, korjaan asian. :3

Tosi nami tarina.
Onneks Sampsa ei kuollu, mutta harmi, kun Nuudelille kävi köpsästi. : (
Miustaki Nuudeli on tosi kiva nimi.

Mutta jatkapa sinä jossakin vaiheessa hyvää stooriasi!

Oli taas loisttava tarina! vaikka nuudelikuolikin , mutta jatkoa vaan!

Ja stoori jatkuu.

***

Kaksi vuotta myöhemmin:

“Jos ne kiusaa mua?”
“Ei ne kiusaa, jos sä et kiusaa niitä.”
“Jos kukaan niist ei haluu olla mun kanssa?”
“Varmasti haluaa.”
“Entä jos mä en osaa mitään?”
“Osaat kyllä, olet viisas lapsi. Mennään nyt.”
Sampsa astui hermostuneena autoon. Tästä tulisi hänen ensimmäinen koulupäivänsä, ensimmäisellä luokalla.
Matka kulki nopeasti. Liiankin nopeasti. Jo muutamien minuuttien kuluttua he olivat perillä.
“Minä näytän sinulle luokkasi, tule”, Sampsan äiti selitti pojalleen, ja Sampsa lähti seuraamaan häntä.
He kävelivät sisään Suureen, vanhan näköiseen valkoiseksi maalattuun taloon puisista pariovista, joiden maali oli jo hieman rappeutunut.
“Hah, näättekste, jätkät? Taas yks pikku skidi!” Kuului huuto jostain, ja heti perään naurunremakka. Sampsa puristi tiukemmin äitinsä kättä.
“Älä pelkää”, äiti sanoi.
He kulkivat pitkin käytävää, kunnes saapuivat oven eteen, jossa luki “1. luokka, opettaja: Jaana Järvinen.” Oven edessä seisoi joukko lapsia isineen ja äiteineen.
“Kas, Mirva!” kuului hihkaisu väen seasta.
“Kirsi!” Sampsan äiti vastasi hihkaisuun hymyilevän naisen tullessa heidän luokseen. Naisella oli tummat, miltei mustat hiukset , punainen ohut paita ja valkoinen pitkä hame.
“Sinunkin lapsesi on siis jo kouluikäinen?” Kirsiksi kutsuttu nainen kysyi iloisesti.
“Kuten näet”, Sampsan äiti vastasi naurahtaen. “Sampsa ei kyllä vielä oikein taida pitää näin isosta paikasta.”
Sampsa punastui.
“Voi, kyllä tämä meidän Alinakin melko jännittyneenä tätä päivää odotti, mutta innoissaan hän kyllä tänä aamuna lähti”, Kirsi sanoi vilkaisten pieneen punertavahiuksiseen tyttöön vierellään.
‘Alina…?’ Sampsa mietti tuijottaen tyttöä.
“No niin, täällähän näyttää olevan paljon uusia oppilaita. Peremmälle, peremmälle…” paikalle tullut kiharahiuksinen, tukevahko nainen sanoi iloisesti ja avasi oven. Lapset lipuivat sisään huoneeseen.
“Äiti…” Sampsa vikisi pienellä, säälittävällä äänellä.
“Sampsa, siellä ei ole mitään pelättävää. Menehän nyt. Tulen hakemaan sinut puoli yhdeltä.”
Sampsa tuijotti hetken äitiään, nyökkäsi sitten ja asteli huoneeseen.

“…Ja meille opettajillehan sitten voi sanoa, jos on jotain ongelmia. Kysyttävää?” opettaja päätti puheensa, jota oli pitänyt tunnin ensimmäiset kymmenen minuuttia. Muutama oppilas nosti kätensä., ja opettaja antoi jollekin tummahiuksiselle pojalle puheenvuoron. Sampsa ei kuunnellut, katseli vain ympärilleen. Kohta hän tunti tökkäyksen kädessään ja kääntyi ympäri.
“Ooksä ihan oikeesti jo ekaluokkalaine? Eiks sun pitäis viel olla kotona äiskän maitoo imemäs? Nii pieneltä sä näytät ainaki”, hänen takanaan istunut silmälasipäinen, kiharahiuksinen tyttö sanoi. Sampsa punastui ja kääntyi takaisin eteenpäin.
“Älä välitä”, kuiskasi Alina, joka istui Sampsan vieressä. “Toi o vaa tollane nörtti.”
Sampsa hymyili hänelle ujosti.

****************

Pahoittelen harvinaisen tylsää ja lyhyttä osaa, töksähtävää loppua ja muutenki huonoa kerrontaa. :p

Voi.. Suloista, tuli eka koulupäivä mieleen, vaikkei jännittänyt yhtään. Innostutti hitosti. Jaa että nörtit kiusii Sampsaa. Olis kivaa saada sitä jatkoa piakkoin.

En eile oikee voinu kommentoida, eli kommentoin ny.
Mahtava jatko taas oli, vaik kestiki 'vähä'.. Mut pistäs äkkii lisää. ((:

Hauskahan tuo oli. Liian todellinen.. Totaha se oli ekan koulupäivän. Jännitti kamalasti.

Ja mitähä muuta siel koulus tapahtuu? Entä ku tulee musatunti?

Jee, vihdoinki jatkoo!
Meinaako seuraavas jatkos kestää yhtä pitkään? d:
Mut kuiteki oli tosi hyvä jatko ja saa tulla lisää.

vautsi, jatkoa <3

ihan hienoa tekstiä, mutta mulle tuli tosta punastelevasta Sampsasta ihan se mun tarinan Sampsa mieleen ei mene hyvin... mutta tosiaan saa jatkaa ^^

Uih ihana ficci<3 Pikku-Sampsa:) Hyvin kirjoitettua ja en löytäny virheitä
Jatkoa, pliis!