Stalan salarakas tarinoi

Kuules, sähän jatkat SA tätä ihanaa rakkausromaania.... Mitähän seuraavaks tapahtuu?

Voi siun kanssas! Sä jätät liian jännään kohtaan aina! Jatka jatka!

Jatkeles... (Helppo antaa ikunnollista kommaa ko päässä pyörii... )

Ei noin jänniin paikkoihin saa jättää! Hirvee uteliaisuus!

Pitäsköhän tänään taas jatkaa, pitkästä aikaa...?

Stalan salarakas wrote:

Pitäsköhän tänään taas jatkaa, pitkästä aikaa...?

Pitäis jatkaa, ehdottomasti.

-Uutiset?
SA sanoi ihmeissään ja katsoi Sampsaa.
-Ööö. Tää on mun yks kouluaikanen kaveri Cherry, Cherry tässä on mun rakkauteni SuviAnne. Cherry tuli vaan sanomaan että yks meijän muisto on löytyny. Se oli kauan kateissa ja löyty nyt!
Sampsa valehteli.
-Muistopa hyvinkin!
Cherry sanoi ja ennen kuin hän ehti sanoa mitään muuta Sampsa työnsi hänet ulos.
-Rakas.
Sampsa sanoi ja halasi SA ta.
-Sä valehtelit. Kuka toi nainen oli ja mitä se halus susta?
SA tivasi.
-Ei kukaan tärkeä usko mua.
Sampsa sanoi.
-Mä uskon sua, koska mä rakastan sua!
SA sanoi ja halasi Sampsaa pitkään.
Mul on ihan kamala nälkä! Mutta mul ei oo mitää ruokaa kaapissa!
Sampsa sanoi ja ajatteli käydä kaupassa.
-Mä voin käydä rakas, lepaile sä!
SA sanoi ja meni kauppaan. Kaupassa vastaan käveli Cherry.
-Kato SuviAnne! Mul ois asiaa!!
Cherry huusi ja SA meni hänen luokseen.
-Toi Sampsa ei sulle nyt kyllä kertonu totuutta! Mä oon sen Ex nainen ja mä oon raskaana sille!
Mut päivänjatkoja nyt kumminkin sulle ja sun ihanalle miehelles!!
Cherry huudahti ja lähti pois. SA oli kuin joku olisi iskenyt puukon hänen sydämeensä. Kuinka Sampsa pystyi tekemään hänelle tämän. Näinkö se aina kävisi! SA osti ruuat Sampsalle ja lähti takaisin Sampsan kotiin.
-Tossa, mä meen nyt kävelylle!
SA sanoi tylysti ja paiskasi oven kiinni. Sampsa jäi yksin sänkynsä laidalle istumaan, mutta pian hän arvasi mitä oli tapahtunut.. SA oli jutellut Cherryn kanssa ja kuullut totuuden. Sampsa ryntäsi SA:n perään. Hän ei voinut nyt menettää elämänsä tärkeintä asiaa!
-SA venaa!
Sampsa huusi ja nappasi SA;n kainaloonsa.
-Mä rakastan SUA ja vain sua!!!!
Sampsa vakuutteli mutta SA kääntyi pois.
-Mites on. Rakastatko sä lastas?
SA kysyi kyynel silmässään. Hän oli jo salaa haaveillut perheestä Sampsan kanssa. Mutta nyt sekin romuttui.
-Lasta? Mä en halua sitä!
Sampsa sanoi ja katsoi SA:ta. Samassa Cherry asteli paikalle. Sampsa oli raivoissaan.
-Sä pilasit mun elämäni!! TAAS!

JATKUU…

Olkaa hyvät!!!!

Voi jesta miten jännää! Nyt jatkoo pian tai Mami ei kestä.

Surullista... Tuo on ny semmoses kohdas, et mie TAPAN siut jos et jatka heti!!

Jatka! Ei tähä ny oikeen muuta voi sanoo. d:

Aika surullista! En malta oottaa tulee tippa linssiin.

tosi surullinen osa... jostain syystä tää iskee muhun vaikka bändiläinen-yhteen-jonkun-fanitytön-kanssa- fikit ei yleensä olekkaan mun lemppareita

Elentharus wrote:

tosi surullinen osa... jostain syystä tää iskee muhun vaikka bändiläinen-yhteen-jonkun-fanitytön-kanssa- fikit ei yleensä olekkaan mun lemppareita

Voi Kiitos!
Oon otettu!

Ja kiitos muillekkin kommaajille jatkoa tulossa...

-Minä? Minäkö muka pilasin sun elämän? Kato peiliin! Luuletsä et mä halusin tän!! En halunnu!
Ja kuka mut jätti kuin roskan!!?
Cherry huusi raivoissaan.
-No älä sit pidä sitä! Ja mä en kestäny sun valheitas enää!! Ne oli mulle aivan liikaa!
Sampsa raivosi takasin.
-Valheita? Mä elin kokoaika siinä pelossa et sä isket kiertueelta jonkun!
Cherry jatkoi raivoamistaan.
-Mutta sen teitkin sä!
Sampsa sanoi ja kääntyi lähteäkseen pois. SA oli lähtenyt. Hän pakkasi tavaroitaan. Hän oli aivan sekaisin. Rakkaus jylläsi hänessä, hän siis todella rakasti Sampsaa, mutta miten hän voisi elää ihmisen kanssa johon ei luottanut sata varmasti. SA kirjoitti lapun Sampsan yöpöydälle ja lähti. Mutta hän ei kerennyt pitkälle, kun Sampsa käveli häntä vastaan. SA yritti luikahtaa huomaamatta Sampsan ohi, hän ei halunnut tehdä lähdostä yhtään vaikeampaa mitä se jo oli, mutta Sampsa näki hänet.
-SA?
Sampsa huudahti.
-Mitä sä rakas teet?
SA pidätti kyyneleitään.
-Mä lähden.
-Mut etsä voi jättää mua näin! Meidän pitää puhua!
Sampsa sanoi, mutta SA pudisti pienesti päätään.
-Ei oo enää mitään puhuttavaa. Sulla on perhe, mä en sotke sitä.
SA sanoi ja hänen kyyneleet valuivat väkisin silmiin.
-Mulla EI ole perhettä! Mä en rakasta kumpaakaan niistä! Eikä se oo varmaa onko se lapsi mun. Cherryllä oli suhde toiseenkin mieheen.
Sampsa sanoi hädissään.
-Mut miksi sä sitten yritit valehdella?
SA kysyi tukahtuneella äänellä.
-Kun mä en halunnu menettää sua!
Sampsa kuiskasi erittäin tukahtuneesti.
-Näin on parempi, ainakin toistaseksi. Älä kuitenkaan unohda mua!
SA sanoi ja ennen kuin Sampsa kerkesi sanomaan mitään oli SA jo hypännyt taksiin.
-Miks mulle käy näin!!!
Sampsa huusi sydäntä särkevästi ja lysähti polvilleen maahan. Hän vain itki pitkään. Pian alkoi sataa. Sampsa nousi ylös ja lähti kävelemään kotia kohti. Hän avasi oven ja meni sisään, koti näytti niin tyhjältä. Sampsa huomasi jotain sänkynsä päällä. SA oli unohtanut yhden teepaitansa Sampsan sängyn päälle. Myös Sampsan tyyny tuoksui SA;n hajuvedelle. Pian Sampsa huomasi myös SA:n kirjoittaman lapun yöpöydällään. Siinä luki:
-Kiitos kaikista ihanista hetkistä joita koimme yhdessä. Annetaan niiden kauniiden muistojen elää mielessämme aina. Rakkaudella: SA.
Sampsa repesi. Hän alkoi taas itkemään painaen samalla SA:n teepaitaa vasten sydäntään. Hänen sydämensä löi pelkkää tyhjää ja aivot raksuttivat vain SA;n ja hänen ensimmäisessä yhteisessä yössä. Miksi kaiken täytyi olla niin katoavaa. Sampsa lähetti SA:lle tekstiviestin. Se saapui perille ja SA luki sen:
-All I Want is you, my darling. –Rakaudella SA:n Stala.

Mitä SA vastaa...
JATKUU….

Stalan salarakas wrote:

..JATKUU….

Jes! :3 Nyt ei sitte tartte erikseen pyytää jatkoo. Mut tää on oikeesti toooosi hyvä tarina, jatka samaan malliin!
*Odottaa innolla jatkoa..*

Jatka SA....niin traagista....

Näissä siun tarinois on yks huono puoli. Niihin jää koukkuun. Tuleehan jatkoa viel tänään?

Jo sydäntä särkee...

SA laittoi puhelimensa pöydälle. Mutta otti sen taas takaisin käteensä.
-Voihan helv.. Mitä mä teen? Mä rakastan sua!
SA puheli, laski kännykkää pöydälle ja otti sitä taas käteen. Hän luki moneen kertaan Sampsan viestin. Hänen sydämensä jyskytti ja päässä pyöri kaikki asiat.
-Pitää unohtaa, se on ohi!
SA sanoi mutta peruikin puheensa nopeaan.
-Ei, ei se voi olla! Ei vielä! Kaikki oli niin täydellistä! Sampsassa on mun tulevaisuus, niin se vain on!
SA höpötti ja otti taas puhelimen käteensä. Hän nakutti näppäimillä viestin:
-Mulla on ikävä sua, mutta en voi vielä nähä sua. Se tekisi liian kipeää. Mä rakastan sua aina, tää tilanne vaan on liikaa! Hoida eka sun asiat kuntoon soitetaan sitten. T: SuviAnne.
Viesti saapui Sampsalle. Hän painoi edelleen SA:n paitaa vasten sydäntään ja muisteli. Hän muisteli kuinka SA ja hän tapasivat ensikerran, millaiset oli heidän ekat treffit ja mitä silloin tapahtui. Miten kauniilta kaikki silloin näytti, mutta nyt se kaikki oli mennyt. Sampsa havahtui todellisuuteen.
-Viesti!! SA!!!
Sampsa huusi ja hymyili.
-Sä et ookkaan lakannu ajattelemasta mua My Love!
Sampsa ajatteli ja luki viestin.
-Hoida asiasi,,,
Sampsa sanoi ja lysähti taas polvilleen maahan.
-Miten tälläinen asia muka hoidetaan,!?
Sampsan puhelin soi ja se oli Cherry.
-Moi! Tää lapsi ei ookkaa sun, pakko kai myöntää!
Cherry sanoi. Sampsalla kesti hetki tajuta mitä Cherry juuri sanoi, jos asia tosiaan oli noin pystyi Sampsa ja SA palaamaan yhteen.
-Oikeesti?
Sampsa kysyi vielä varmistaakseen asian.
-Kyllä! Moikka vaan ikusesti!
Cherry sanoi ja laittoi luurin kiinni. Sampsa pomppi lattialla tasajalkaa. Tää painajainen oli ohi ja hän saattoi jatkaa elämäänsä rakastamansa naisen kanssa! Sampsa soitti SA:lle. Mutta puhelimessa vastasi joku miehen ääni..

Kuka on tämä mysteerinen mies ja miten Sam suhtautuu?

JATKUU

Woaaaah! Menee liian jännäks! Jatkappas pian... :3

Huh, just ku ajatteli et hyvä ni sitten lisää jännää. Miten tätä voi kestää?? Teet liian jännittävää. Ja liian hyvää...

Grr... Mie kuihdun olemattomiin jos en saa heti jatkoo... d:

Wedary wrote:

Grr... Mie kuihdun olemattomiin jos en saa heti jatkoo... d:

Tässä sitä on!!! Et varmaan kerenny pahasti kuihtua!!

-Kuka siel on? SA?
Sampsa huhuili puhelimeen, mutta linja pätki ja meni poikki.
-Mitä vitt..?
Sampsa kummasteli ja alkoi huolestumaan. Mitä SA:lle oli tapahtunut ja kuka hitto oli mies joka vastasi puhelimeen. Sampsa soitti uudestaan mutta puhelin oli pois päältä. Yht äkkiä Sampsan puhelin pirahti.
-SA!!?
Sampsa huudahti luuriin, mutta sama mies vastasi taas.
-Kuka sä oot ja miks sä vastaat SA;n puhelimeen?
Sampsa tivasi raivokkaana. Hivenen mustasukkaisena,
-Täällä lääkäri Hakkarainen päivää. Taidatte olla Sampsa.
-Lääkäri!! Onks SA kunnossa?
Sampsa huusi ja huolestui kauheasti´.
-Ei hän ei ole kunnossa mutta voitte tulla tänne. Kerromme sitten mitä on tapahtunut ja mikä on tilanne.
-SA!! Mä tuun heti sinne!
Sampsa huusi ja vapisi. Näinkö tää sitten päättyi juurikun avain onneen oltiin juuri palautettu. Sampsa kaahasi sairaalan pihaan ja juoksi sisään. Lääkärit odottivat häntä ovella.
-Mis mun ihanainen on?
Sampsa kysyi ja kyynel alkoi valumaan hänen silmäänsä.
-Hän on ollut rajussa autokolarissa. Vain ihme voi hänet enää parantaa tuosta,
Lääkäri kertoi ja Sampsa alkoi itkemään todella vuolaasti.
-Mä haluan nähä hänet.
Sampsa sanoi tukahtuneesti ja lääkärit saattoivat hänet SA:n huoneeseen. Sampsa käveli huoneeseen ja meni kyykkyyn SA:n viereen.
-Hei ihanainen. Mä oon täällä. Sulla ei oo mitään hätää.
Sampsa jutusteli ja suukotti SA:ta poskelle. Sampsa alkoi laulamaan hiljaa laulua jonka hän oli keksinyt SA:lle heidän ollessan erossa.
-Älä sure ihanaiseni, pian korjaan kaikki virheeni, sen jälkeen luokses palaan ja elämme ik..
Mutta Sampsa ei saanut lausettaan loppuun.
-Sä et jätä mua näin! Sä et voi! Mulla oli sulle niin hyviä uutisia! Se lapsi ei ookkaan mun.
Sen sanottuaan Sampsa tunsi puristuksen kädessään.
-Sampsa?
SA kysyi hyvin heikolla äänellä.
-Mitä rakas?
Sampsa sanoi ja puristi takaisin.
-Mä haluan sun luo.
SA jatkoi vähän jo voimakkaammalla äänellä.
-Tuu kotiin kun voit paremmin! Jooko? Mä en voi elää ilman sua!
Sampsa sanoi ja suukotti SA:ta.
-Mähän voin hyvin, niin kauan kun oot täällä!
SA sanoi. Lääkärit olivat ihmeissään. SA parantui huimaa vauhtia ja viikon kuluttua hän pääsikin kotiin..

JATKUU….

Jatkoaaaaahhh.. NYT!! No joo, mahd. pian kuitenki.. :3