Eh… siis eihän tää jatko myöhästyny kun jotain neljä kuukautta
Mut tässä tää ny ois olevinaan…
Ja kiitti kaikille, jotka on tätä kommentoinu (:
Osa 6.”Tuolla on Elvis!”, Linda karjahtaa.
”Hahhah, just joo ja tuolla taivaalla lentää Hitler, ”Henna sanoo ikävystyneesti, ” Tuo on lapsellista, lopeta. Ihmiset kattoo meitä.”
”No, okei joo, mut oli ihan pakko tasoittaa tilanne”, Linda virnistää.
”Kiva”
Hetken käveltyään Henna avaa taas suunsa.
”Jokohan kohta päästäis syömään?”, hän huokaisee.
”Heei, sä varastit ton lausahuksen Saamerilta”, Linda huomauttaa.
”Lainasin”
”Mutta kyllähän tässä alkaa vähän hiukoa”.
”Tuossa on ravintola, mennään sinne syömään”, Henna sanoo ja osoittaa tien toisella puolella olevaa pientä rakennusta.
”No okei. Vaikkei mulla kyl oo kamala nälkä”, Linda vastaa.
Tytöt astuvat ravintolaan, löytävät tyhjän pöydän ravintolan perältä ja istuutuvat sinne.
”Missä mun ruokalista on”, Linda marmattaa.
”Ei tässä taida olla kun yks lista”, Henna vastaa ja selaa omaansa, ”Mä taidan ottaa jonkun lastenaterian”.
”Samoin”
”Okei, joo. Mä otan varmaankin tuon Nuuskamuikkusen nuuska-pizzan”, Hennuli sanoo.
”Nuuskapizza??”, Linda kysyy ihmeissään.
”Siis mä ymmärsin, että se on ihan normaali lastenpizza, mutta sille on annettu tollanen nimi”, Henna selittää.
”Aha, mut kuka lapsi uskaltaa syödä ton nimistä ruokaa?”
”En tiiä, mut mitä sä meinasit syödä?”
”No lue mulle, mitä muita annoksii siellä on”, Linda kysyy.
”No, ton nuuskapizzan lisäks täällä on Mummo Ankan makaronivelli, Liinu-Lepakon lehtipihvi, Sampsa-Siilin silakat –”.
”Heei, mä otan sen Sampsa jutun!”, Linda kiljaisee.
”Okei”.
Pian tarjoilija saapuu paikalle.
”Ja mitäs teille saisi olla?”, hän kysyy.
”Mulle se Muikkusen pizza ja kokis”, Henna vastaa.
”Ja mulleki kokis ja Stalan silakat”.
”Anteeksi kuinka?”, tarjoilija kysyy ihmeissään.
”S-siis se Sampsa-silakan siilijuttu. Mikä lie”, Linda sekoilee.
”Ahaa. Okei, kiitos”, tarjoilija sanoo ja häippäsee.
”Vai nii, että sellasta tilasit”, Henna naurahtaa.
”Noku, ei voi muistaa tollasten vaikeitten ruokien nimiä”, Linda vastaa, ”Miks ei vois olla vaan, Sampsan silakat”.
”Mitäh?!”, Henna kiljaisee.
”Siis”, Linda toistaa, ” Mä en ymmärrä, miks ruuilla pitää olla noin vaikeet nimet-”.
”Emmä sitä meinaa”, Henna vastaa, ”Kato tonne pöytään, siellä on Niksu”.
Linda kääntää katseensa Hennan osoittamaan suuntaan.
”Oho!”, Linda huudahtaa ihmeissään, ”Mitähän se täällä tekee? Pitäskö mennä pyytää nimmari? Mikshän-”.
Mutta Henna on jo mennyt. Hän kävelee vauhdikkaasti nurkkapöytää kohti jossa Niksu on, ja avaa suunsa.
”Moi. Sähän oot Niksu? Voinks mä saada nimmarin?”, tyttö kysyy.
Mies tuijottaa silmät pyöreinä tyttöä.
”Ny oot kyl hyvä tyttö erehtyny pahimman kerran. Mie oon Leo-Oskari, enkä mikkään Niksu”, hän murahtaa.
”Ai, sori, ”Henna sanoo punastuen ja palaa takaisin Lindan luokse.
”Ei tainukaa olla Niksu?”, Linda kysyy virnistäen.
”No ei ihan”, Henna puuskahtaa ja istuutuu tuolilleen, ”Vasta ku olin kysyny, nii huomasin, että sillä oli erilainen nenä ku Niksulla”.
Pian ruuat tulevat pöytään, tytöt syövät nopeasti ja poistuvat ravintolasta.
”Miltäs sun nuuskapizzas maistu”, Linda tiedustelee.
”Ihan nuuskalta”, Henna vastaa nyrpistäen nenäänsä, ”Ei siinä ollut muuta kun pohja ja jotain mönjää päällä.”
”Mielenkiintoista”.
”Mut, meillä on enää vähän yli kolme tuntii aikaa, ennen ku bussi lähtee, eikä olla viel keretty ees shoppailla”, Henna puuskahtaa.
”No kyllähä me shoppailee voidaan mennä, mut minne?”, Linda kysyy.
”Hei, kato! Tuolla on kirppis, mennää sinne”, Henna huudahtaa ja lähtee lampsimaan vanhannäköistä rakennusta päin.
”Okei”, Linda vastaa ja seuraa kiltisti toista tyttöä.
”Äh, olis tää kirppis voinu olla ees vähän isompi”, Henna valittaa päästyään sisälle.
”Parempi tää on, ku ei mitään”, Linda vastaa, ”Vai mitä Henna? Henna?! …Henna!!”
Tyttö yrittää etsiä katseellaan Hennaa.
”Henna, minne sä menit?”, Linda huutaa.
”Mä oon täällä”, kuuluu ääni parin hyllykön päästä.
”Miten sä sinne jo kerkesit”, Linda kysyy ja astelee tytön luo.
”Kato! Täällä on kaks KISS-paitaa”, Henna vastaa riemuissaan, ”Ja…oho, täällä on myös KISS-pinssejä ja KISS-levyjä ja KISS-laukku”.
Henna kerää syliinsä pinon KISS-kamaa.
”Noniin, mennään”, hän sanoo KISS-tavarapinonsa takaa.
Sillä aikaa, kun Linda yrittää etsiä jotain ostettavaa, Henna maksaa omat ostoksensa.
”Löysitkös mitään?”, Henna kysyy Lindalta hänen tullessa kassalle.
”En muuta, kun nää KISS-pinssit”, tyttö vastaa pinssejään esitellen, ”Etkö sä meinaa ostaa näitä?”
”En, ku mulla on jo tollaset”, hän vastaa.
”Okei, ostetaan nää sitten Sampsalle”, Linda päättää.
”Äh, luuletkö sä vieläkin, että me löydetään se?” Henna kysyy kyllästyneesti.
”En, mutta varmuuden vuoksi vaan”.
”Ok, mutta maksa nopeesti ny”.
Tytöt lähtevät ulos kaupasta.
”Mä en jaksa enää kävellä”, Henna sanoo Lindalle.
”Vielä vähän aikaa”, toinen tyttö vastaa.
”Mutta kun me ollaan varmaan kävelty nää kaikki kadut läpi ainakin miljoona kertaa”, Henna puuskahtaa.
”No okei. Mut käydään vielä tää katu läpi. Sä saat etsii tältä vasemmalta puolelta sitä asuntoa ja mä etsin tuolt oikeelta”, Linda päättää ja juoksee tien toiselle puolelle.
Muutaman minuutin päästä.
”Henna!”, Linda kiljaisee yhtäkkiä kadun toiselta puolelta, ”Mä löysin sen”.
Henna juoksee innoissaan kadun yli ja meinaa samalla jäädä vahingossa auton alle.
”Hei! Kato vähän sivulles”, Linda tiuskaisee tytölle.
”Ihan sama”, Henna vastaa, ”Onks se tää talo?”.
”Kyllä”
”Hmm, tää näyttää kyl ihan siltä edelliseltä talolta, missä käytiin”, Henna sanoo miettien.
”Ehei, ei tää oo sama”, Linda vastaa, ”Vasarat ei asu täällä”.
”Okei, mennää sit”, Henna sanoo.
Tytöt astuvat sisälle taloon ja ajavat hissillä kolmanteen kerrokseen.
”Tuolla lukee Astala!”, Henna kiljaisee kovaäänisesti osoittaen heidän edessään olevaa ovea.
”Hieman hiljempaa, kiitos”, Linda naurahtaa, ”Sampsa saattaa kuulla”.
”Mä oon kyl 112% varma, ettei Sampsa asu täällä”, Henna huokaisee.
”Niin mäkin”, Linda vastaa ja soittaa ovikelloa, ”Mutta ei me mitään menetetä vaikka joku tantta tuleekin avaamaan oven”.
”Mutta mitä sä oikeesti tekisit, jos Sampsa tuliskin avaamaan ton oven?”, Henna kysyy hätäisesti.
”En mitään”, Linda vastaa, ”Ei niin voi käydä”.
Tytöt odottavat kymmenen sekuntia, toiset kymmenen, minuutin, mutta kukaan ei tule avaamaan.
”Soita uudestaan”, Henna käskee.
Linda tottelee ja soittaa.
Oven takaa kuuluu askeleiden ääniä.
”No niin, nyt se tantta tulee avaamaan oven”, Henna kuiskaa.
Pian ovi aukeaa ja sen takaa ilmestyy vaaleahiuksinen mies, päällään farkut ja musta t-paita.
”S-sampsa”, tytöt saavat sanotuksi.
---------------
Siinäpä se…seuraavaks on Hennan vuoro jatkaa.
ja kyl mie tiiän Henna, ettet sie enää nii kauhiasti KISS:stä tykkää, mutkut mie kirjotin tän jatkon sillo ku sie viel hirmusesti diggasit siit 
Home 
Show by SO. 
Subject: Re: Tarinointia by Hennuli & Örveltäjäkö 
Thu Jul 26 2007, 08:08
Noh, jatka sie seuraava osa, niin mä voin kirjottaa sen sitä seuraavan. Ok?
