Weddyn tuotokset.

Nyt sain ensimmäisen osan tarinastani valmiiksi... Olokeepa hyvät.

***

On kaunis päivä Vantaalla, tammikuun kahdeskymmenes kolmas päivä. Lumi välkkyy kirkkaana maassa, ja ilmassa on pakkasta. Sairaalassa on juuri syntynyt pieni poika, joka saa myöhemmin nimekseen Sampsa.

Sampsa istui olohuoneen lattialla. Siinähän hän olikin ollut jo parikin tuntia. Hän kuunteli radiota, ja luki sarjakuvia. Tai no, katseli kuvia sarjakuvakirjastaan. Eihän kolmivuotias vielä osannut lukea.
“Äiti!” Sampsa huudahti yhtäkkiä. Pian hänen äitinsä ilmaantui olohuoneen ovelle.
“Mitä, kulta?”
“Vaihta kanavaa! Tältä ei tuu mitään hyvää”, Sampsa tokaisi. Hänen äitinsä meni radion luo, ja väänsi nappia.
“Teit! Tämä kuulottaa hyvältä”, Sampsa ilmoitti. Hänen äitinsä lähti takaisin keittiöön, ja Sampsa tuijotti radiota kiinnostuneena.
“Get up, everybody’s gonna move their feet, get down…”
“Äiti!”
“Mitä nyt taas?”
“Mikä tää on? Tän laulun etittäjä?” Sampsa kysyi innostuneena. Hänen silmänsäkin kiilsivät innosta.
“Se on sellainen yhtye kuin Kiss…”
“Entä laulun nimi?”
“Detroit rock city.”
“Detloit lok kiti… Okei.”
Sampsan äiti lähti jälleen olohuoneesta pois. Nuori poika tuijotti edelleen radiota. Ajatukset pyörivät hänen päässään. Yhtäkkiä hänen päähänsä putkahti ajatus. Suorastaan mahtava ajatus.
“Äiti!”

Sampsa kierteli kaupan levyhyllyjä. Hän oli varmistanut äidiltään, miten kirjoitetaan “Kiss”. Nyt kun hän tiesi sen, hän löytäisi varmasti Kissin levyn jostain. Niin hän ainakin ajatteli. Levyä ei vain löytynyt.
“Noh, löysitkös etsimääsi?” hänen äitinsä kysäisi lempeällä äänellä, kun hän tuli täyden ostoskärryn kanssa poikansa luo.
“En…”
“No, ehkä sitten toisella kerralla.”
Sampsa katsoi lattiaan pettyneenä, ja seurasi äitiään, joka oli kävelemässä kohti kassoja. Hän ei hoksannut katsoa eteensä. Niinpä hän törmäsi johonkin kovaan.
Sampsa horjahti, muttei aivan kaatunut. Saatuaan tasapainonsa takaisin, hän nosti katseensa. Hän näki edessään toisenkin levyhyllyn. Miksi se oli näin tyhmässä paikassa? Kaukana muista levyhyllyistä?
Sampsa veti henkeään. Hän oli varma asiasta, tuon oli ihan pakko olla Kissin levy.
Sampsa kurkotti hyllylle, ja yletti juuri ja juuri ottamaan levyn pieniin käsiinsä. Hän pyöritteli levyä hetken käsissään. Tuon näköisiäkö ne nyt olivat?
Sampsa kipitti kiireesti äitinsä perään.

***

Melko lyhyt osa tuli, pahoittelen. Mut ne kommentit kyl olis kivoja.

Jatkoaaaa! Sun tarinoita ja novelleja on aina tosi kiva lukee. Ja tää vaikuttaa muutenki tosi hyvält stoorilt, joten jatkoa tulemaan, ja vauhdilla.

Tääki on tosi hyvä tarina
En kylläkään keksi tähänkään tarinaan mitään rakentavaa palautetta, mutta toivon tietysti jatkoo nopeesti!

Jatkoa! Kyllä se Wed-spurtti sieltä tuli!
Tuo Sampsa on kyllä suloinen! Sitten ko luetaan lehmille laulamisesta niin olen vielä onnellisempi!

OFF:

Blackwolf wrote:

Ja tää vaikuttaa muutenki tosi hyvält stoorilt, joten jatkoa tulemaan, ja vauhdilla.

Luin taas mielenkiintoisesti:"Ja tää vaikuttaa muutenki tosi syvält stoorilt."

No löyskö se sit sen levyn?!! Kerro Kerro!

Haa! 'weddy'kin tuli tarinoimaan! Mahtawaa! Odottelen uutta jatkoa! Enkä kyllä keksi MITÄÄN paranneltavaa.. :clown:

Kiitokset kaikille kommenteista...

Bass-of-doom wrote:

Sitten ko luetaan lehmille laulamisesta niin olen vielä onnellisempi!

Lehmille laulukin kyl tulee, ehkä jo seuraavassa osassa... Siitäkin pitää miettiä viel, et mitä se niille lehmille laulaa...

Todella hyvää tarinaa kirjottelet! Jatkappa!

Stalan salarakas wrote:

Jatkappa!

Toiveesi on lakini. *kumartaa syvään*

***
Vuosi myöhemmin, kesällä:

“Iti, mittä äiti on?” Sampsa tiedusteli isältään kärsimättömästi.
“Kaupassa.”
“Millon te tulee tielt?”
“Varmaankin kohta.”
“Millon me mennään mummille ja papalle?”
“Sitten kun äiti tulee.”
“Millon te tulee?” Sampsa jatkoi kyselyään, kunnes isältä meni hermot.
“Kuules Sampsa… Etkö voisi mennä vaikka leikkimään uusilla leluillasi, jotka sait eilen? Mä yritän lukea tätä lehteä”, Sampsan isä sanoi, yrittäen olla mahdollisimman tyyni. Hän nosti sanomalehden ylemmäs, miltei silmiensä tasolle, ja luki. Sampsa nyökkäsi hiljaa, meni käytävään, ja alkoi nousta portaita. Kohta kuitenkin ulko-ovi aukesi, tuoden sisään lämpimän tuulahduksen.
Sampsa juoksi heti äitinsä luo, ennen kuin tämä oli edes ehtinyt ovea sulkea.
“Äiti! Äiti! Millon me mennään? Millon me mennään?” hän kyseli.
“Kohta, laitan ensin ostokset jääkaappiin…” äiti sanoi ja käveli ostoskassit kädessään keittiöön.
“Äkkiä! Äkkiä!” Sampsa huusi ja pomppi paikoillaan. Hän otti eteisen kenkätelineestä kumisaappaansa, veti ne jalkaansa. Hän otti myös lattialle pudonneen lippalakkinsa, ja asetti sen päähänsä. Sitten hän juoksi ovesta ulos, ja auton luo. Hän seisoi siinä hetken, kunnes kyllästyi odotteluun. Hän istahti maahan, ja nojasi auton renkaaseen kädet puuskassa.
Ehkä noin kymmenen minuuttia myöhemmin, joka tuntui pienestä pojasta monelta tunnilta, odottelu loppui. Sampsan äiti avasi auton takaoven, ja Sampsa hyppäsi sisään autoon. Hän laittoi turvavyön kiinni, eikä aikaakaan kun auto lähti liikkeelle.

Vihdoin kun he olivat perillä, Sampsa hyppäsi ulos autosta ja riensi kiikkujen luo. Hän meni yhteen kiikkuun, otti paljon vauhtia, ja kiikkui noin kymmenen minuutin ajan, hiusten hulmutessa ilmavirran mukana. Kohta hän kuitenkin meni hiekkalaatikolle, ja alkoi tekemään tosi suurta hiekkalinnaa, oikeastaan hiekkapyramidia. Silmäkulmastaan hän näki, kuinka hänen äitinsä ja isänsä juttelivat isoisän kanssa terassilla.
Hetken kuluttua Sampsa sai hiekkapyramidin valmiiksi. Sen korkeus oli noin puolet hänen omasta pituudestaan, ja hän oli siitä hyvin ylpeä. Hän oli juuri menossa kertomaan siitä äidilleen, kunnes hän huomasi talon takaa näkyvän laitumen. Hän pysähtyi, ja katsoi laidunta mietteliäänä. Hän katsoi lehmiä, jotka siellä laidunsivat.
Sampsa juoksi sisälle taloon takaovesta. Hän meni äitinsä käsilaukun luo, ja otti sieltä meikkipussin. Sitten hän meni komeroon, josta hän löysi isoäitinsä vanhat korkokengät. Hän meni vessaan, katsoi itseänsä peilistä. Hän alkoi kaivamaan meikkipussia, kunnes hän löysi puuterin. Hän keksi, että sillä hän saisi ihonsa vaaleammaksi, ja levitti puuteria pitkin kasvojaan. Hän alkoi kohta taas kaivaa meikkipussukkaa. Hän ei löytänyt sieltä mitään muuta mustaa meikkiä kuin ripsivärin. Hän aukaisi siprivätin korkin, ja piirsi meikillä varsin epämuodostuneen tähden silmänsä ympärille. Vielä huulipunaa…
Sampsa meni keittiöön, josta hän löysi sakset. Hän leikkasi T-paitansa halki viillon, kauluksesta aloittaen, niin että hänen ihoansa näkyi enemmän. Hän juoksi takaisin vessaan, ja ihaili itseään peilistä. Nyt hän näytti ihan Kissin Paul Stanleylta!

Sampsa juoksi takaisin ulos takaovesta korkokengät kädessään, juoksi kohti laidunta. Hän otti seinän vierestä vanhan puulaatikon, jota ei nykyään käytetty mihinkään.
Sampsa raahasi laatikkoa laidunta kohti. Vihdoin, kun hän pääsi laitumelle asti, hän ryömi sähköaidan alitse, vetäen laatikkoa perässään. Hän ei huomannut isoäitiään, joka oli juuri lypsämässä erästä miltei kokonaan valkoista lehmää. Hän työnsi laatikon vielä vähän lähemmäs lehmiä, ja kapusi sitten itse sen päälle. Hän laittoi kengät jalkaansa, ja alkoi heilumaan laatikon päällä kuin mikäkin rokkari. Hän kuvitteli soittavansa kitaraa. Hän alkoi laulaa, hieman nuotin vierestä.
“Hämä hämä häkki, kiipet langalle, tuli tade lankka, hämähäkin vei…!”
Lehmät eivät välittäneet hänestä, mutta hänen isoäitinsä repesi nauruun.


***

Kommenttia?

Ei juma, sun on pakko jatkaa. Tää on niiin ihana tarina, pakko saada lukee lisää!

Blackwolf wrote:

Ei juma, sun on pakko jatkaa.

Totta kai mie jatkan, en mie ny keskenkään tota voi jättää... Huomenna katon, jos jaksaisin kirjottaa lisää...

Rakentavaa kommaa en voi antaa, on tää sun tarina jotai niin hienoa!
Kiva jos kerkeet jatkaa taas huomenna, kaippa munkin täytyy mennä kirjottelee alotusta..

Muuten, mulla on sitten toinen aihe! Jätän tän iha sulle!

Aivan ihana tarina! Voin oikein kuvitella miten Sampsa laulaa laulaa lehmille = erittäin suloinen näky!
Toivottavasti kerkeät tänään jatkamaan. Innolla täällä odotan jatkoa. Eikä tämä tarina ei tarvitse rakentavaa kommenttia!

Sinttu wrote:

Aivan ihana tarina! Voin oikein kuvitella miten Sampsa laulaa laulaa lehmille = erittäin suloinen näky!
Toivottavasti kerkeät tänään jatkamaan. Innolla täällä odotan jatkoa. Eikä tämä tarina ei tarvitse rakentavaa kommenttia!

Niinpä! Tai pikku Sampsa muuten.. Oih! Oon aina kuvitellu millanen piiku viikari se on joskus ollu..

Upeaa ajatella pikku Sampsaa siellä laatikon päällä laulamassa. Näkisinpä sen näyn! Mitäs jos Wed viel piirtäisitkin sen? Olis aivan mahtavaa. Ja mitäs seuraavaks?

Monstermama wrote:

Upeaa ajatella pikku Sampsaa siellä laatikon päällä laulamassa. Näkisinpä sen näyn! Mitäs jos Wed viel piirtäisitkin sen? Olis aivan mahtavaa. Ja mitäs seuraavaks?

Hei, hyvä idea!

Monstermama wrote:

Upeaa ajatella pikku Sampsaa siellä laatikon päällä laulamassa. Näkisinpä sen näyn! Mitäs jos Wed viel piirtäisitkin sen? Olis aivan mahtavaa.

Nooo... Vois sitä ehkä yrittää...

http://kuvake.net/profile.php?username=Wedary&image_id=2622107&folder_id=268492
Tossa olis, noin skannattuna äärimmäisen epäselvä, lisäks et piirustus meni nii paljo pieleen ko piirustus vain voi mennä... Ja, mie en osaa piirtää lehmiä, ja sit huomasin tosta yhen jutun. Mie en osaa piirtää pikkupoikia.

Monstermama wrote:

.. Mitäs jos Wed viel piirtäisitkin sen? Olis aivan mahtavaa.

Samaa mieltä! Ois kiva nähä sun piirtämäkin juttu tuosta.

Stalan salarakas wrote:

Oih! Oon aina kuvitellu millanen piiku viikari se on joskus ollu..

Heh! Mäki oon yrittäny kuvitella Sampsaa pienenä

Blood-girl wrote:

Ois kiva nähä sun piirtämäkin juttu tuosta.

Siinähä se o viesti tai pari ylempänä, ko vaa avaat sen linkin siitä nii näät.

Wedary wrote:

Blood-girl wrote:

Ois kiva nähä sun piirtämäkin juttu tuosta.

Siinähä se o viesti tai pari ylempänä, ko vaa avaat sen linkin siitä nii näät.

OFF: Olin just kirjottaa tota mun viestii.. Enkä siis sit huomannu tuota.. Sori
Mutta on tosi hieno! Jalat on aika paksut.. Mut ei se mitään.
Ja kylhä sä lehmän osasit piirtää!

Höm... Ny taidatte joutua odottamaan hetkisen seuraavaa pätkää, nimittäin paperi, jolle mie oon sen pätkän kirjottanu, on hukkunu jonnekki.

Wedary wrote:

Hän laittoi kengät jalkaansa, ja alkoi heilumaan laatikon päällä kuin mikäkin rokkari. Hän kuvitteli soittavansa kitaraa. Hän alkoi laulaa, hieman nuotin vierestä.
“Hämä hämä häkki, kiipet langalle, tuli tade lankka, hämähäkin vei…!”
Lehmät eivät välittäneet hänestä, mutta hänen isoäitinsä repesi nauruun.

Ei hele... repesin totaalisesti! Olisko kellään jeesusteippiä lainaksi (hajonneena kun voi olla vaikeaa lukea)? Ai niin, jatkoa haluaisin...

Sirenia666 wrote:

Ei hele... repesin totaalisesti! Olisko kellään jeesusteippiä lainaksi (hajonneena kun voi olla vaikeaa lukea)? Ai niin, jatkoa haluaisin...

Ei oo teippiä, mut kelpaako liima? Ja jatkoa tulee heti kun sitä keksin...

Jatkoa tai muuten mul tulee pahamieli