Jatkanpa pitkäs aikaa Olkaapa hyvä:

Jussi oli aika hiljainen koko loppu matkan. Hän vain mietti mitä oli kokenut äsken.
"Miten Sampsa nyt noin paljon suuttua? Ei se koskaan oo ollu noin vihanen mistään!" Niko ihmetteli ääneen.
Jussi vilkaisi ystäväänsä väsyneesti. Hän aukaisi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen saman tien. Nyt ei olisi oikea aika kertoa. Ei ihan vielä.
”Sampsa sais kyllä ite kertoa..” Jussi sanoi vahingossa ääneen.
”Mitä sanoit?” Niko kysyi.
”Ai mitä mitä?” Jussi kysyi ihmeissään.
Hän ei tajunnut, että oli puhunut äsken ääneen.
”Sanoi Sampsasta jotain” Niko tokaisi ja parkkeerasi auton Jussin talon pihaan.
”ääh.. unohda. En sanonut mitään. Kiitos kyydistä!.” Jussi sanoi vaivautuneena ja ponkaisi nopeasti ulos punaisesta Toyotasta ja juoksi yksiönsä ovelle mikä sijaitsi erään rivitalon päässä. Hän alkoi kaivamaan kiivaasti avaimia taskustaan.
”Ole hyvä vaan.. ootko Jussi ok? Niko huusi Jussin perään.
”Oon oon. Heippa!” Jussi huusi ennen kuin sulki kämppänsä oven.
”Nyt on kyllä jotain tekeillä” Niko ajatteli itsekseen ja starttasi autonsa.
Samaan aikaan jälleen Sampsan asunnolla. Heidi oli Sampsan oven takana.
”Sam kulta. Oletko kunnossa? Jussi ja Niko kertoivat että.. olet hieman murheellinen siitä meidän riidastamme. Sam kulta tule avaamaan ovi!”
Hetkeen ei kuulunut mitään ja Heidi oli jo menossa rappusissa poispäin, kun ovi avautui.
”Tule Nene sisälle. Meidän pitää puhua.” Sampsa sanoi apeana eikä edes vilkaissut Heidiä ennen kuin…
Asunnossa haisi väljähtänyt kalja mikä otti Heidin nenään. huoneessa oli kellertävä valistus sillä Sampsalla oli keltaiset verhot, ne olivat kiinni ja ulkona paistoi aurinko. Tunnelma oli apea. Heidi aisti että Sampsalla ei ole hyviä uutisia.
”Sam..” Heidi avasi keskutelun.
”Ei Nene.. Anna mun puhua” Sampsa sanoi eikä vieläkään katsonut Heidiä.
Sampsa istui sohvalle missä lojusi vielä eilisiä kaljapulloja.
”Mä en tiedä miten mä tän sanon…” Sampsa aloitti kasvot haudattuna kämmeniin.
Heidi seisoi olohuoneen ovella ja odotti.
”Älä ota tätä mitenkään ittees.. tää ei johdu susta..” Sampsa sanoi ja nojasi otsalla kämmeniinsä.
Heidi oli edelleen hiljaa ja istuutui Sampsaa vastapäätä olevalle sängylle. Heidi laittoi kätensä Sampsa polvelle.
”Älä” Sampsa sanoi hiljaa.
Heidi vetäisi kätensä pois. Tuli pitkä ja ahdistava hiljaisuus näiden kahden keskuuteen.
Sampsa nosti katseensa nyt Heidiin, huokaisi raskaasti ja sanoi sitten:
” Mä oon pahoillani Nene, mutta… mutta… mä oon kiinnostunu yhestä toisesta. Siis ei sussa mitään vikaa oo mutta.. mulla ei oo enää tunteita sua kohtaa. Ne on kuihtunu pois..”
Sampsa näki kuinka Heidin silmäkulmaan nousi kyynel.
”Selvä” Heidi sanoi ja kuulosti kauhean välinpitämättömältä.
”Mä oon pahoillani. Sä oot ihana ihminen mutta…”
”Mutta mitä? Onko se Leena?”
”Leena?”
”Niin LEENA. Mitä hänessä on mitä minussa ei ole?”
”Ei se…” Sampsa änkytti.
”Sano nyt. Onko se Leena?” Heidi korotti ääntään.
”Ei” Sampsa huokaisi ja pyyhkäisi hiuksensa naamaltaan.
Heidi alkoi hengittämään raskaasti. Hän oli Sampsalle todella vihainen.
”Kuka se sitten on?”
”En mä voi kertoa”
”Jaahas! No ei minua olisikaan kiinnostanutkaan! Hyvää loppuelämää vaan sitten!” Heidi sanoi, nousi sängyltä, juoksi ovelle ja paukautti sen voimalla kiinni.
Sampsan silmiin kohosi myös kyyneliä. Hän lyyhistyi sohvalle ja alkoi itkemään helpotuksesta.
”Nyt minun ei tarvitse tehdä tätä enää ikinä” Sampsa sanoi ja puolen tunnin päästä hän oli nukahtanut sohvalle.



Oli aika helppo kirjottaa toi eroamis kohta ku oon ite joutuny tekee saman ja samasta syystä.
Joo tiedän ett' teitä kiinnostaa mutta halusinpahan kertoa!

Jatko oli kiiva. Edelleenkin niitä kirjoitusvirheitä oli liikaa ja jaksotusten puutetta ja sitä rataa, mutta juoni on silti mielenkiintoinen : )

Tulin tänne foorumille jatkon toivossa, mutta en silti uskonut että tämä olisi jatkunut. Vaan oli se sittenkin, kiitoskiitos vain kovasti.

Kuten mainittu, juoni on mielenkiintoinen etc. Tykkäsin niin noista tämänkin jatkon tapahtumista. Lyhyesti sanottuna toivon vaan lisää ja lisää!

Quote:

”Kuka se sitten on?” ”En mä voi kertoa”

Hmmh, hymyilin tuolle. Oioioi.

♥

_________________
Weckt uns nicht auf
Wenn der Morgen kommt sind wir allein
Wir wollen lieber TRÄUMER sein ♥

Niin milloin sitä jatkoa tulisi? Jäit niin hyvään kohtaan...

AWWWIIII!♥ Voi Saana sentää miten mä voin tätä rakastaa! Mä oon samaa mieltä Örvin kanssa ett virheitä on edelleen liikaa, puheen vuorot kanssa niissä mättää kanssa joku, älä ota ittees tätä ja jaksotusta voisi olla enemmän, mutta muuten tää on loistava!♥ Senkus vaa kirjoitat lisää!

-Stalantypy

Jussi oli viimeiset puolituntia vain istunut sängyllään ja tuijottanut valokuvaa missä olivat kaikki Sampsasta Tomiin kaikki Jussin kaverit.
”Voi Sampsa” Jussi huomasi sanovansa ääneen.
”Sampsa jätti Heidin MUN takia.. siis MUN.. Jussin!”
Jussi oli miettinyt päänsä puhki uskaltaisiko hän mennä Sampsan luokse ja vaikka tuosta suudelmasta ei ollut kuin tunteja hän oli jo alkanut miettiä tunteitaan Sampsaa kohtaa. Olivatko ne samanlaiset kuin ennen?
Jussi pudisti päätään ja otti puhelimensa käteen. Hän alkoi näppäillä viestiä:
*Moi Sam! Ootko ok? Aattelin vaan että voitaisko me nähä tossa kaheksan pintaan? Voitais jutella. Lähen kävelemään sinne päin ennen kaheksaan.*
Jussi laittoi puhelimensa yöpöydälleen ja laski päänsä rauhallisesti tyynylleen. Hän vajosi nopeasti uneen. Hän näki hassua unta itsestään ja Sampsasta.
Jussi kävelee pimeällä kadulla ja ainoana vähäisenä valaistuksenaan ovat sinertävät katulamput. Katua reunustaa hyvin hoidettu kuusiaita. Hän kävelee vielä hetken ja seuraavan mutkan takaa Sampsa tulee vastaan. Jussin sydän hakkaa hulluna. Mitä hän tekisi kun Sampsa olisi likeellä? Jussi alkaa kiihdyttämään vauhtiaan, mutta sitten hän tajuaa ettei hän liiku mihinkään. Sampsa kyllä liikkuu ja yhtäkkiä Jussin valtaa outo tunne. Jussi pysähtyy ja Sampsa on enää metrin päässä hänestä. Jussi ojentaa kätensä ja Sampsa ojentaa omansa. Juuri kun heidän kätensä koskettavat Sampsa hajoaa tomuksi ja lentää tuulen mukana pois Jussin luota.
Jussi säpsähtää hereille. Hän katsoo hieman sumuisin silmin puhelimensa kelloa. Se näyttää 20:05.
”Jumaliste” Jussi huudahti.
Hän tajusi vielä katsoa tarkemmin näyttöä.
”Oho! Yksi viesti.. Sampsalta…”
Jussi lukee viestin ja nousee salamana pystyyn sängyltä.
”Hemmetin jumaliste! Toivottavasti Sampsa ei pahastu jos myöhästyn vähäsen.” Jussi haroo hiuksiaan eteisen peilin edessä.
”Nyt saa hiukset olla!” hän sieppaa avaimensa ja ryntää ulos.
Jussin ainoina valaistuksena ovat sinertävät katulamput. On ihan hiljaista. Ei kulunut edes auton ääntä. Ihan kuin koko kaupunki olisi mennyt nukkumaan vain Sampsan ja Jussin takia. Jussi hölkkää sinertävää katua pitkin jota reunustaa trimmattu kuusiaita. Hän rupeaa juoksemaan ja jo seuraavan mutkan takana hän huomaa Sampsan.
Sampsakin kiihdyttää vauhtiaan ja hetken päästä pojat seisovat vastakkain katulampun alla. Sampsa katsoo Jussia ja sanoo hengästyneenä:
”Jussi sori siitä suukosta.. mä en…”
Jussi keskeytti Sampsan:
”Sam…älä ole!” Jussi sanoi ja laittoi Sampsalta hiussuortuvan korvan taakse.
”Jussi mitä sä..?”
”Älä sano mitään” Jussi vaiensi Sampsan.
He katsoivat toisiaan silmiin pitkään ja ihan hiljaa. Yhtäkkiä kummatkin tunsivat hassun tunteen vatsanpohjassaan.
”Jussi…”
”Hys!” Jussi sanoi ja suuteli Sampsaa nopeasti.
Sampsa katsoi Jussia ja suuteli tätä takaisin.
”Mä taidan rakastaa sua!” Sampsa sanoi.
Jussi hymyili.
”Niin mäkin sua”
”Oikeestikko?” Sampsa iloitsi ja otti Jussia kädestä kiinni.
”Oikeesti” Jussi sanoi ja suuteli Sampsaa uudestaan.

*Onko meillä tulevaisuutta?* ON!


F*cking happy end<3!!

Tack tack ku jaksoitte lukea! Ehkä tässä joskus väsään uutta

Olipas kaunis loppu

Siisti.

Ois ollu hassumpi kun tuon Jussin suukon jälkeen Sampsa olis ilmoittanut "Niin olin sanomassa että se suukko oli virhe, en minä pidäkään sinusta". Olis ollut draamaa kerrakseen (: Mutta hieno noinkin, lisää tarinoita tulemaan vaan.

Voi jestas. Nytkö se jo loppui? Vastahan se alkoi. : D

Tietysti aina olisi kiva lukea lisää, mikäli mahdollista. ; D

Mutta kiitos vaan kovasti tästä, tykkäsin kovasti, ihan joka osasta!
♥

Kiva loppu. =)

Aloittelinpa teijän kiusaks uuden stoorin joka kierosti on jatko osaa edelliseen.
Nauttikaa tästä pätkästä ja kertokaa haluatteko kuulla lisää niin voin ehkä jatkaakkin


Hiljainen kallio. Pieni aallokko. Romanttinen auringonlasku. Mikä sen romanttisempaa?
Kalliolla istuu kaksi hahmoa painautuneina toisiinsa. Pitkä ja ruskea hiuksinen hahmo istuu käsiinsä nojaten viltillä sylissään lyhyt ja vaalea hiuksinen hahmo.
Järvi pärskyttelee pieniä aaltojaan kallion seinämään ja yrittää kohinallaan saada rakastavaiset uimaan.
Paidaton Jussi kääntyy vatsalleen kasvot Sampsaan päin. Hetken Jussi leikittelee sormellaan Sampsan paljaalla vatsalla.
”Sam…” Jussi aloitti kysymyksensä, mutta Sampsa keskeytti tämän suutelemalla.
Sampsa sipaisi etusormellaan Jussin parran sänkeä ja sanoi hiljaa:
”Mitä olit sanomassa?”
Jussi katsoo lumoutuneena Sampsaa ja nousee käsiensä ja polviensa varaan. Hän katsoo suoraan Sampsan silmiin jotka huokuvat rakkautta.
”En mitään” Jussi sanoi rikkoen hiljaisuuden.
Hän suutelee rakastaan ja tuntee kuinka Sampsa alkaa hiljalleen vaipua selälleen kalliolle. Jussi vaipuu Sampsan mukana yhä suudellessaan tätä. Jussi nousee varovasti istumaan hajareisin Sampsan päälle. He irrottautuvat hetkesi toisistaan ja katsovat toisiaan silmiin. Sampsa silittää Jussin korvaa. Jussi sulkee hetkeksi silmänsä ja sulkee kämmenensä Sampsan käden päälle. Jussi avaa silmänsä ja kurottautuu suutelemaan Sampsaa, joka laittaa molemmat kädet hellästi Jussin molemmille poskille. Jussi vaipuu pehmeästi Sampsan päälle niin, että hän tuntee Sampsan paljaan ihon omalla viileällä ihollaan. Sampsa vie oikean kätensä Jussin selälle ja Jussi ottaa Sampsan vasemman käden omaansa ja sulkee sormensa sen ympärille.
Hetken vain ovat siinä eivätkä välitä kirkuvista lokeista jotka kaartelevat heidän yläpuolellaan.
Jussin noustessa seisomaan Sampsa kysyy:
”Mentäisiinkö uimaan?”
Jussi hymyili suloisesti ja auttoi Sampsan ylös. Sampsa hymyili takaisin ja pinkaisi juoksuun kohti järveä. Jussi naurahti, mutta nauru loppui lyhyeen kun hän näki Sampsan hyppäävän pää edellä järveen.
”Ei sinne noin saa hypätä!” Jussi huusi, mutta liian myöhään.

Mukava alku. Jatka vain, mä ainakin luen.

Nickki wrote:

Jussi vaipuu pehmeästi Sampsan päälle niin, että hän tuntee Sampsan paljaan ison omalla viileällä ihollaan.

Hm.

_________________

SO.:a ei hevillä voiteta!

Joo, nättiä tekstiä. Mutta se häiritsee, kun käytät preesensiä ja imperfektiä sekaisin, vaikka pitäisi käyttää vain jompaa kumpaa. Eli kiinnitä tähän jatkossa huomiota.

Jatka vain tarinaasi, alku oli tosi hyvä!

Jee jee jee, lisää lisää lisää!

En toki ole innoissani uuden ficin aloituksesta. Suurin kiitos. Sampsa on joku ihanin Jussin kanssa. Niin ällösöpöä. Rakkaus. ♥


En jaksa antaa rakentavaa, koska vaikka mitä tulisi, luen sen silti.
No, jos lisää pituutta vähän saisi tähän? Jatkoa, ja hieman monisanaisempaa sellaista.